Ilmastotoimet ovat keisarin uudet vaatteet

2.9.2018

Riikka Suominen

Sadussa lapsi on ainoa joka uskaltaa sanoa, että keisari kulkee kelteisillään.

Ilmastopolitiikassa sadun lapsi on 15-vuotias Greta Thunberg. Hän on tukholmalainen 9-luokkalainen, joka on koululakossa painostaakseen poliitikot tehokkaisiin ilmastotoimiin.

”Kun kuulin ilmastonmuutoksesta, ajattelin, ettei se voi olla totta. Jos olisi, emmehän puhuisi mistään muusta. Se olisi televisiossa, otsikoissa, radiossa, lehdissä. Et ikinä lukisi mistään muusta. Oikeasti kukaan ei puhu aiheesta”, kirjoittaa Thunberg blogissaan.

Thunberg liioittelee. Kyllä ilmastosta puhutaan. Varsinkin tänä kesänä, kun helteet piinasivat, levä kukki ja metsäpalot roihusivat.

Mutta siihen nähden, että ilmastokriisi uhkaa koko olemassaoloamme, on sävy hämmästyttävän yliolkainen.
Sanomme, että aika ilmava tuo keisarin kesäasu.

Vuosia suomalaispäättäjät ovat toistelleet puheissaan, että ilmaston lämpenemisestä on Suomelle myös hyötyä. Vaikka tutkijat varoittavat ilmastokriisistä, kuulee romantisointia edelleen. Viimeksi elokuussa kansanedustaja Sirkka-Liisa Anttila (kesk.) rauhoitteli Twitterissä, ettei ilmastosta kannata ahdistua, koska Suomi lienee hyötyjä esimerkiksi Etelä-Eurooppaan verrattuna.

Silloinkin kuin ilmastonmuutoksen vakavuus tunnustetaan, ei huoli nouse tekoihin. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) nuijii budjettiin turpeelle melkein tuplasti tukea luonnonsuojeluun verrattuna.
Antti Rinne (sd.) sanoo ensi viikolla ilmestyvässä Vihreässä Langassa, että ilmasto on elämän ja kuoleman kysymys, mutta työpaikkoja ei sen suojelemiseksi saa riskeerata. Myös valtiovarainministeri Petteri Orpo (kok.) on aiemmassa haastattelussa sanonut, ettei ilmastonmuutoksen torjunta saa uhata talouskasvua.

Puolueet haluavat puhua ydinkysymyksistään. Demareille tärkein ovat työpaikat, kokoomukselle talous ja keskustalle aluepolitiikka.

Vihreät on julistanut että se haluaa ensi keväälle ilmastovaalit. Mutta miten saada muut puolueet keskustelemaan aiheesta? Erityisen hankalaa on, että ilmastosta on vaikea löytää poliittisia jakolinjoja. Kaikki vakuuttavat, että ilmastoa pitää suojella.

Media ei esitä poliitikoille jatkokysymyksiä, jotka paljastaisivat ilmastohuolen ja puuttuvien politiikkatoimien ristiriidan. Ihmiskunnan tulevaisuus mainitaan, mutta etupolitiikka ajaa edelle. Tuemme saastuttamista yli miljardilla vuodessa.
Kuten Greta Thunberg karusti asian ilmaisee, poliitikot valehtelevat ilmastonmuutoksesta.

Miten ilmastosta saisi politiikkakysymyksen?
Viime vaaleja hallitsi keskustelu taloudesta. Aihe huolestutti kansalaisia, ja media ruokki huolta. MTV3 toi vaalistudioon uhkaavasti tikittävän velkakellon. Valtiovarainministeriö läväytti pöytään vaatimuksen miljardisäästöistä. Puolueet pakotettiin kilpailemaan leikkauslistoilla.

Isot puolueet pitää taas pakottaa esittämään leikkauslistoja. Jokainen kansalaiskysely aiheesta auttaa. Toimittajien pitää vaatia laskelmia vähennettävistä päästötonneista.

Valtiovarainministeriön tasoista auktoriteettiä ei taida ilmastopiireistä löytyä, mutta Sitra tekee parhaansa nostaakseen kysymystä polittiseen keskusteluun.

Puheenjohtajapaneeliin pitää velkakellon sijasta tuoda tuomiopäivän kello. Tuomiopäivän kellon ottivat käyttöön ydintutkijat toisen maailmansodan jälkeen. Ensin sen tarkoitus oli korostaa ydintuhon uhkaa, sittemmin mukaan otettiin myös ilmastokatastrofin uhka.
Tänä vuonna kellon viisarit asetettiin osoittamaan kahta minuuttia vaille puoliyötä. Kahta minuuttia vaille tuhoa.

ilmastonmuutos velkakello valtion velka tuomioppäivänkello antti rinne petteri orpo juha sipilä