Maailman hikoillessa neuvottelut takkuavat – onko Pariisin sopimus vaarassa?

Iiro Törmä

Kuvituskuvassa palava Pariisin sopimus — Iiro Törmä

Maailman hikoillessa neuvottelut takkuavat – onko Pariisin sopimus vaarassa?

6.8.2018 16.06

Lasse Leipola

Päästäänkö alle puolentoista asteen?

Pariisin ilmastokokouksessa sovittiin, ettei ilmaston lämpenemistä yritetä enää rajoittaa kahteen asteeseen vaan ”selvästi alle” ja ”pyrkien toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua” puoleentoista asteeseen. Tämän tavoitteen tueksi kansainväliselle ilmastopaneelille annettiin tehtäväksi selvittää, mitä vaikutusta tavoitteen kiristämisellä on ja miten se voidaan saavuttaa.

Puolentoista asteen tavoitetta käsittelevä raportti on määrä julkaista lokakuussa, mutta sen luonnos vuodettiin verkkoon jo alkuvuodesta. Ilmastopaneeli vahvisti nopeasti, että vuodettu versio on aito, mutta muistutti, että siihen tehdään vielä korjauksia ja päivityksiä.
Raportin päälinjat ovat kuitenkin jo selvät. Ensinnäkin ilmasto on jo lämmennyt yli yhden asteen eikä aikaa puolentoista asteen tavoitteen saavuttamiseen ole enää paljoa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo nyt ja ne pahenevat.

Puolitoista astetta on selvästi parempi vaihtoehto kuin kaksi astetta. Raportin luonnoksen mukaan tavoitteita erottava puoli astetta lisäisi tulvien, kuivuuden, vesipulan ja trooppisten myrskyjen aiheuttamaa vaaraa. Näillä on puolestaan vaikutuksensa ruokatuotantoon, lajikatoon ja tautien leviämiseen.

Alustavan raportin mukaan puolentoista asteen saavuttaminen vaatii ennennäkemättömän nopeaa muutosta yhteiskunnassa. Raportissa pidetään todennäköisenä, että lämpeneminen tulee väliaikaisesti ylittämään puolentoista asteen rajan. Negatiivisilla päästöillä, eli sitomalla ilmakehään jo päässyttä hiiltä esimerkiksi uusiin metsiin, ilmastoa voidaan saada viilennettyä sen verran, että vuosisadan lopussa lämpeneminen on noin puolitoista astetta.

Negatiivisiin päästöihin liittyy monta ongelmaa. Tärkeimpänä keinona pidetään laajamittaista biopolttoaineiden ja hiilidioksidin talteenoton yhdistelmää, mutta tarvittava teknologia ei ole vielä riittävän kehittynyttä. Biopolttoaineiden tuotanto taas kilpailee maa-alasta ruokatuotannon kanssa. Myös hiilidioksidia ilmakehästä sitova metsittäminen voi viedä maata ruokatuotannolta.

Joulukuun ilmastokokouksessa päätetään, miten Pariisin juhlapuheet alle kahden asteen lämpenemisestä toteutetaan. Siitä tulee vaikeaa.

Kun puheenjohtajan nuija päätti Pariisin kokouksen joulukuussa 2015, tunnelma oli epäuskoinen. Kyseessä oli yksi historian merkittävimmistä ja vaikeimmista kansainvälisistä sopimuksista. Silti kaikki vaikuttivat aidosti tyytyväisiltä lopputulokseen – teollisuusmaat, kehitysmaat, yritykset ja kansalaisyhteiskunta.

Ainoastaan Nicaragua oli niin tyytymätön, että se jättäytyi Pariisissa sopimuksen ulkopuolelle. Sekin siksi, ettei sopimus ollut kunnianhimoisempi. Toinen ulkopuolelle jäänyt oli Syyria, jonka neuvottelijat eivät olleet paikalla sisällissodan vuoksi. Viime vuonna Nicaragua ja Syyria allekirjoittivat sopimuksen. Nyt kaikki maailman maat ovat mukana.

Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ilmoitti vuosi sitten, että Yhdysvallat eroaa sopimuksesta heti, kun se on mahdollista. Sopimukseen kirjattujen ehtojen mukaan se onnistuu vasta syksyllä 2020. Silloin Yhdysvalloissa käydään seuraavat presidentinvaalit.

Pariisin sopimuksen yllä on muitakin pilviä. Joulukuun 2015 onnistuminen perustui osittain siihen, että vaikeimmat yksityiskohdat jätettiin myöhemmin sovittavaksi. Se myöhemmin on nyt Niin sanottu sääntökirja pitäisi saada valmiiksi joulukuussa Puolan Katowicessa.

Sääntökirjassa sovitaan kansallisista tavoitteista ja niiden seurannasta ja varmistetaan toimien läpinäkyvyys. Siitä käytiin vaikeita neuvotteluja toukokuussa Saksassa. Seuraava neuvottelukierros on syyskuussa Thaimaassa. Loppurutistus on edessä joulukuussa Katowicessa, jossa ministerit joutuvat ratkaisemaan kaikista vaikeimmat kysymykset.

Merkittävä syy Pariisin sopimuksen onnistumiseen oli isäntämaa Ranskan ja Yhdysvaltojen taidokas ja pitkäjänteinen diplomatia. Nyt isäntämaana on demokratiaansa nakertava vanhoillinen hiilivoimamaa Puola ja Yhdysvaltain presidenttinä muuten arvaamaton, mutta ilmastoneuvotteluihin luotettavan vihamielisesti suhtautuva Trump.

Koska Yhdysvallat on vielä ainakin muutaman vuoden ajan Pariisin sopimuksen osapuoli, ovat maan edustajat mukana neuvotteluissa. Suomen pääneuvottelija Outi Honkatukia sanoo, että Yhdysvaltain delegaatio on kutistunut hyvin pieneksi, mutta neuvottelukannat ovat ennallaan. Obaman kaudelta tuttujen neuvottelijoiden tavoitteena on, että säännöistä tulee sellaiset, että ne käyvät Yhdysvalloille.

”Muuten Yhdysvaltojen poissaolo on sinetöity. He pitävät samalla tietoisesti hyvin matalaa profiilia, ettei Valkoisessa talossa aleta kiinnittämään neuvotteluihin huomiota”, Honkatukia sanoo.

YK:n ilmastoneuvottelut pohjaavat vuoden 1992 puitesopimukseen, jossa maat jaettiin teollisuusmaihin ja kehitysmaihin. Tämä kahtiajako, niin sanottu palomuuri, on ollut pitkään neuvotteluiden vaikeimpia kysymyksiä. Teollisuusmaat haluavat, että kaikkia maita kohdellaan samalla tavalla. Tai vähintään, ettei Etelä-Korean ja Kiinan kaltaisia sittemmin vaurastuneita maita kohdella samoin kuin yhä köyhiä maita.

Pariisin sopimuksessa tätä jakoa pyrittiin purkamaan viittaamalla vanhan jaon sijaan erilaisiin kansallisiin olosuhteisiin. Monet kehitysmaat haluavat yhä pitää kiinni vanhasta jaosta.

”Viimeisen parin vuoden aikana asiat, jotka luulimme ratkaisseemme Pariisissa, ovatkin palanneet pöydälle. Ehkä uusilla nimillä, mutta kyse on kuitenkin samoista asioista”, Honkatukia sanoo.

Yksi vanha asia, jota kukaan ei ole edes kuvitellut ratkaistun, on raha. Kehitysmaat haluavat rahallista tukea päästöjen vähentämiseen ja sopeutuakseen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Jo aiemmin on sovittu, että tämä ilmastorahoitus on vuodesta 2020 vähintään sata miljardia dollaria vuodessa. Kehitysmaat eivät ole saaneet haluamaansa selvyyttä siihen, mistä tämä raha käytännössä tulee.

”Hiljaisuus rahoituksesta kylvää köyhissä maissa pelkoa siitä, etteivät rikkaammat maat ole pitämässä lupauksiaan. Rahoitus on edellytys Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiselle”, ilmastovastaava Mohamed Adow sanoo Christian Aid -järjestön tiedotteessa.

Sataan miljardiin dollariin voidaan päästä erilaisilla laskutavoilla. Siksi rahoitusneuvotteluiden ytimessä on se, mitä tähän kokonaispottiin lasketaan. Tiukimman näkemyksen mukaan summan pitäisi täyttyä pelkällä perinteisten teollisuusmaiden budjettirahoituksella. Näin ei käy, sillä Yhdysvallat on vetänyt pois kaiken rahoituksen ja EU:ssa on Brexitin myötä monta muutakin aukkoa tukittavaksi.

Käytännössä sata miljardia saadaan, kun huomioidaan Kiinan kaltaisten vauraampien vaurastuneiden kehitysmaiden rahoitus, lainat sekä yksityinen rahoitus. Ratkaistavaksi jää, miten varsinkin yksityisten rahavirtojen jatkuvuus saadaan taattua, ja miten rahoitusta jaetaan nykyistä tasaisemmin myös sopeutumistoimiin.

Rahan lisäksi Yhdysvallat on jättänyt suuren diplomaattisen aukon. Barack Obaman kaudella Yhdysvaltain ulkoministeriön voimat olivat Pariisin sopimuksen tukena.

Nyt muun maailman täytyy pärjätä ilman. EU on muodostanut Kiinan ja Kanadan kanssa liittoutuman sopimuksen kunnianhimon edistämiseksi. Kukaan ei tiedä, mihin sen lihakset riittävät.

Honkatukia muistuttaa, että EU:lla on näyttöä ilmastopolitiikasta. Unionin päästöt ovat olleet laskussa jo pitkään ja sillä on selvä suunnitelma siitä, miten päästöt vähenevät myös jatkossa.

”Kun EU sanoo tekevänsä jotain, se myös tekee. Kantojen muodostaminen kestää, kun jäsenmaiden ja mielipiteiden kirjo on aika suuri. EU ei ole niin nopea kuin jokin yksittäinen maa, kuten vaikka Kanada.”

Kansalaisjärjestöjä ilmastoneuvotteluissa edustavan Climate Action Network Europen johtaja Wendel Trio haluaisi EU:lta enemmän tekoja puheiden vastineeksi. Hän muistuttaa, että EU:ssa parhaillaan työstettävä lainsäädäntö perustuu lokakuussa 2014 – yli vuosi ennen Pariisia – tehtyihin päätöksiin.

”EU käyttäytyy kuin Pariisia ei olisi ollutkaan. Jos EU vaatii kehitysmailta läpinäkyvyyttä päästövähennysten suhteen, sen pitäisi itse olla läpinäkyvämpi ilmastorahoituksen suhteen”, Trio sanoo Vihreälle Langalle.

Vaikeuksia on myös koalition muilla osapuolilla. Greenpeace raportoi toukokuun lopussa, että Kiinan päästöt ovat kääntyneet voimakkaaseen kasvuun. Kanadan hallitus taas päätti samalla viikolla maksaa kiistellyn öljyputkihankkeen, joka sitoo maan tulevaisuuden öljyntuotantoon.

Katowice on hiilikaivoksistaan tunnetun Sleesian alueen pääkaupunki. Se on melko pieni kaupunki, jonka hotellitarjonta on täysin riittämätön YK:n ilmastoneuvotteluiden tarpeisiin. Vaikeita neuvotteluita tuskin edesauttaa, jos neuvottelijat joutuvat käyttämään joka päivä useita tunteja matkustamiseen. Joulukuisen Puolan sääkään ei välttämättä piristä.

Puolan hallitus järjestää ylimääräistä jännitettä rajoittamalla mielipiteenvapautta. Tammikuussa hyväksytty laki on säädetty ilmastokokousta varten. Se kieltää spontaanit kokoontumiset Katowicessa ja mahdollistaa salaisen tiedonkeruun YK:n ilmastokokouksen osallistujista. Toimien on nähty kohdistuvan erityisesti kansalaisyhteiskuntaan.

”Laki kaventaa kansalaisyhteiskunnan osallistumismahdollisuuksia. Ilmastonmuutos vaikuttaa ihmisiin ja siksi ihmisillä pitää olla mahdollisuus saada äänensä kuuluviin”, Gender CC -järjestön Patricia Bohland sanoo saksalaisen DW:n haastattelussa.

Ilmastoneuvotteluita käydään aina muutaman vuoden sykleissä, jotka muistetaan avainkokouksien pitopaikoista kuten Kioto (1997), Kööpenhamina (2009) ja Pariisi (2015). Jos Pariisin sopimus saadaan maaliin Katowicessa, mikä on seuraava sykli?

Honkatukialla on vastaus valmiina:

”Olisiko se Pariisin sopimuksen toimeenpano! Olisi ihana sanoa, että Katowicen jälkeen kaikki on valmista, mutta tuskin se ihan niin menee. Vaikka sieltä saadaan säännöt, jotkin asiat jäävät vielä työstettäväksi.”

Päästäänkö alle puolentoista asteen?

Pariisin ilmastokokouksessa sovittiin, ettei ilmaston lämpenemistä yritetä enää rajoittaa kahteen asteeseen vaan ”selvästi alle” ja ”pyrkien toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua” puoleentoista asteeseen. Tämän tavoitteen tueksi kansainväliselle ilmastopaneelille annettiin tehtäväksi selvittää, mitä vaikutusta tavoitteen kiristämisellä on ja miten se voidaan saavuttaa.

Puolentoista asteen tavoitetta käsittelevä raportti on määrä julkaista lokakuussa, mutta sen luonnos vuodettiin verkkoon jo alkuvuodesta. Ilmastopaneeli vahvisti nopeasti, että vuodettu versio on aito, mutta muistutti, että siihen tehdään vielä korjauksia ja päivityksiä.
Raportin päälinjat ovat kuitenkin jo selvät. Ensinnäkin ilmasto on jo lämmennyt yli yhden asteen eikä aikaa puolentoista asteen tavoitteen saavuttamiseen ole enää paljoa. Ilmastonmuutoksen vaikutukset näkyvät jo nyt ja ne pahenevat.

Puolitoista astetta on selvästi parempi vaihtoehto kuin kaksi astetta. Raportin luonnoksen mukaan tavoitteita erottava puoli astetta lisäisi tulvien, kuivuuden, vesipulan ja trooppisten myrskyjen aiheuttamaa vaaraa. Näillä on puolestaan vaikutuksensa ruokatuotantoon, lajikatoon ja tautien leviämiseen.

Alustavan raportin mukaan puolentoista asteen saavuttaminen vaatii ennennäkemättömän nopeaa muutosta yhteiskunnassa. Raportissa pidetään todennäköisenä, että lämpeneminen tulee väliaikaisesti ylittämään puolentoista asteen rajan. Negatiivisilla päästöillä, eli sitomalla ilmakehään jo päässyttä hiiltä esimerkiksi uusiin metsiin, ilmastoa voidaan saada viilennettyä sen verran, että vuosisadan lopussa lämpeneminen on noin puolitoista astetta.

Negatiivisiin päästöihin liittyy monta ongelmaa. Tärkeimpänä keinona pidetään laajamittaista biopolttoaineiden ja hiilidioksidin talteenoton yhdistelmää, mutta tarvittava teknologia ei ole vielä riittävän kehittynyttä. Biopolttoaineiden tuotanto taas kilpailee maa-alasta ruokatuotannon kanssa. Myös hiilidioksidia ilmakehästä sitova metsittäminen voi viedä maata ruokatuotannolta.