Jokainen euro on päästö

20.6.2018

Lasse Leipola

Lasse Leipola on Vihreän Langan toimittaja.

Ilmastonmuutos on kulutuksesta aiheutuva ongelma. Jokaisena päivänä kulutamme jotain, yleensä ainakin ruokaa tai sähköä. Useampana päivänä viikossa ostamme jotain, jonka tuottaminen on aiheuttanut päästöjä.

Ilmastonmuutoksen torjuminen tarkoittaa käytännössä päästöjen vähentämistä. Kulutuksesta aiheutuvia päästöjä – jotka lähes aina aiheutuvat tavalla tai toisella energiantuotannosta – voi vähentää kolmella tavalla: vähentämällä energiantuotannon päästöjä, tehostamalla energian kulutusta tai vähentämällä kulutusta.

Ajatellaan vaikkapa television katsomista: päästöjä voi vähentää ostamalla vihreämpää sähköä, vaihtamalla pienempään tai energialuokaltaan parempaan televisioon tai katsomalla vähemmän televisiota.

Tehokkainta on tietysti puuttua kaikkiin kolmeen kohtaan. Vähentää tuotannon päästöjä, käyttää tehokkaammin sitä mikä on tuotettu ja ylipäätään kuluttaa vähemmän.

EU:n päästökauppa ja erilliset politiikkatoimet – kuten uusiutuvan energian tukeminen – vähentävät energiantuotannon päästöjä. Esimerkiksi kodin laitteita ja rakennuksia koskevilla määräyksillä voidaan taas vähentää energiankulutusta.

Näihin kahteen asiaan on jo kiinnitetty paljon huomiota ja niistä on toki vielä runsaasti varaa lisätoimiin.

Kolmas kohta – kuluttamisen vähentäminen – on sen sijaan jäänyt todella vähälle huomiolle.

Tänä keväänä käyty keskustelu lentämisen vähentämisestä on oikeastaan ainoa esimerkki siitä, että ilmastonmuutoksen torjunta tarkoittaa myös luopumista.

Kuluttaminen on suorassa yhteydessä elintasoon ja siksi kynnys sen suitsimiseen on korkea. Vaikka se olisi ilmastonmuutoksen torjumiseksi välttämätöntä, eivät poliitikot tai virkamiehet ole valmiita tai halukkaita vetämään rajaa siihen, missä välttämättömyys loppuu ja ylimääräinen alkaa.

Tämän seurauksena olemme tilanteessa, jossa kuluttamista rajoittaa oikeastaan vain käytettävissä oleva rahasumma: suuri osa ihmisistä kuluttaa valtaosan saamastaan rahasta – on se sitten palkkaa, eläkettä, toimeentulotukea tai vaikkapa viikkorahaa.

Kun kaikki tämä raha on lopulta käytettävä johonkin, päästöjä on vaikea vähentää merkittävästi. Lukuisat kampanjat kyllä valistavat tekemään ilmastotietoisia päätöksiä. Vaihtamalla lentokoneen junaan, naudan nyhtikseen ja tavaralahjat palveluihin voi vähentää päästöjään selvästi.

Koska ihmisillä on tapana käyttää suuri osa saamastaan rahasta, pelkkä tuote- tai kilokohtaisten päästöjen tuijottaminen ei kuitenkaan riitä. On ajateltava kokonaisuutta.

Esimerkiksi naudan sisäfile voi maksaa noin 30 euroa kilolta. Koska naudanlihan päästöt vastaavat noin 25 hiilidioksidikiloa per lihakilo, tarkoittaa se, että sisäfilettä ostaessa yhden kulutetun euron päästöt ovat noin 830 grammaa.

Saman 30 euroa, josta aiheutuu sisäfilettä ostaessa 25 kilon päästöt, voi käyttää myös toisin. Esimerkiksi perinteisesti on ajateltu, että broileri on ilmastomielessä nautaa huomattavasti parempi. Sen päästöt ovat vain noin neljä kiloa lihakiloa kohti.

Mutta broileri on myös halvempaa. Kilon laatikon valmiiksi marinoitua broileria voi saada muutamalla eurolla. Ostetun lihakilon päästöt ovat siis selvästi pienemmät kuin naudalla, mutta suuri osa 30 eurosta jää käyttämättä.

Tai tarkalleen ottaen: suuri osa jää käytettäväksi johonkin muuhun.

Vertailin tuoreen Vihreän Langan grafiikkaa varten erilaisten kulutushyödykkeiden päästöjä suhteessa niiden hintaan. Tavoitteena oli selvittää, mihin omat eurot kannattaa laittaa, jotta niistä aiheutuu mahdollisimman pienet päästöt. Tai mihin niitä ei ainakaan kannata laittaa.

Intohimoiselle matkailijalle tämä vertailu ei antanut synninpäästöä. Vertailun korkeimmat päästöt, noin viisi päästökiloa per euro, aiheutuivat mannertenvälisistä lennoista tai Euroopan sisäisistä tarjouslennoista.

Jos lentää Euroopan sisällä normaalihintaisia lentoja, eurokohtaiset päästöt putoavat hieman alle kolmeen kiloon. Se on yhä todella paljon, mutta hieman vähemmän kuin naudan jauhelihaa tai riisiä ostaessa, jotka molemmat aiheuttavat yli kolmen kilon päästöt.

Edellä mainittu naudan sisäfile on tällaisessa vertailussa parempi kuin esimerkiksi kasvihuonetomaatti tai pasta. Kallis sisäfile on ilmastonäkökulmasta yllättävän hyvä tapa hankkiutua rahoistaan eroon. Ainakin paljon parempi kuin lentäminen tai autoilu.

Toki sisäfileen 830 päästögrammasta per euro on vielä pitkä matka nollaan. Omassa vertailussani ei ollut mukana palveluita, jotka ovat pääsääntöisesti tuotteita parempi tapa käyttää rahaa. Sijoittamalla ylimääräiset rahat uusiutuvaan energiaan päästövaikutuksen voi kuvitella olevan parhaimmillaan jopa negatiivinen.

Mutta mitkä olivat omassa vertailussani vähäpäästöisimmät tavat päästä euroistaan eroon? Kärkikahinoihin ylsivät lohi, leipä ja omenat.

Vertailun ykkönen oli kuitenkin yllätys: Iphone X -puhelimen elinkaaripäästöt ovat yhtiön mukaan 79 kilogrammaa, eli noin tuhannen euron hinnalla eurokohtainen päästö jää reippaasti alle sadan gramman. Koska kaikkiin puhelimiin menee enemmän tai vähemmän saman verran luonnonvaroja tai energiaa, kannattaa ostaa se, joka maksaa moninkertaisesti muita enemmän.

Sama pätee kaikkeen muuhunkin: todellinen luonnonystävä ostaa vain tarpeeseen ja valitsee aina kalleimman tuotteen, jotta rahaa jää mahdollisimman vähän muuhun käyttöön.

ilmastonmuutos  päästöt  ruoka  elinkaari  elektroniikka  kuluttaminen  kotitalous  rahankäyttö  lentäminen