Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
4.4.2018
Olen perheeni kanssa kummiperheenä alaikäisenä turvapaikanhakijana yksin Suomeen tulleelle nuorelle. Kyseessä on Helsingin Diakonissalaitoksen kummiperhetoiminta.
Olemme tunteneet nuoremme reilun vuoden. Hänestä on tullut osa perhettämme. Lähdimme mukaan kummitoimintaan, koska halusimme olla perheenä mukana auttamassa kotoutumisessa, tarjota mahdollisuuden tutustua suomalaiseen perhe-elämään ja kulttuurin.
Suomeen tuli syksyllä 2015 noin 3 000 alaikäistä lasta ja nuorta ilman huoltajaa, meidän nuoremme heidän joukossaan. Luin Turun Sanomien 30.3. julkaiseman Maahanmuuttoviraston ylijohtaja Jaana Vuorion haastattelun siitä, millä perusteilla oleskelulupia on myönnetty yksin tulleille nuorille.
Vuorion lausumissa on mielestäni useita virheitä, eikä hänen kertomansa ole yhteydessä siihen todellisuuteen, jonka kymmenet kummiperheet tuntevat nuortensa kautta.
Keräsimme maaliskuussa tietoa siitä, millaisia päätöksiä "omat" nuoremme saivat oleskelulupahakemuksiinsa. Vastausten mukaan isolle osalle kumminuoristamme on ensin myönnetty vuoden oleskelulupa ja sen jälkeen vuoden jatkolupa.
Vuorio väittää artikkelissa, että "Lähtökohtana on, että yksin alaikäisinä tulleet saavat kahden vuoden jatkoluvan. Yksittäistapauksissa voi tulla vuoden jatkolupa, jos nuori ei ole esimerkiksi osallistunut opiskeluun."
Omien nuorten osalta tiedämme, että myös vuoden jatkoluvan saaneet nuoret opiskelevat ja työskentelevät parhaansa mukaan kotoutuakseen suomalaiseen yhteiskuntaan. Vuorion lausuma ei siis pidä paikkaansa
Haluan Maahanmuuttovirastolta selkeät tiedot siitä, millä perusteella vuoden, kahden vuoden ja neljän vuoden jatkolupia annetaan.
Turun Sanomien jutussa sanotaan, että Maahanmuuttoviraston mukaan neljää vuotta lyhyempiä lupia annetaan ”siksi, että halutaan nähdä, miten koulunkäynti ja kotoutuminen onnistuvat”.
Oleskelulupa on täysin väärä keino tähän. Se on aivan liian järeä ase. Jatkuva epävarmuus kuormittaa nuoria turhaan.
Ei ole tarkoituksenmukaista vetää säännöllisin välein matto kotoutuvan nuoren jalkojen alta. Epävarmuudesta huolimatta nuoremme tekevät parhaansa sopeutuakseen ja kotoutuakseen.
Me kummiperheet olemme seuranneet suomen kielen kehitystä ja ahkeraa koulunkäyntiä, kesätöitä ja sopeutumista uuteen erilaiseen maahan. Nuoristamme on tullut meille rakkaita.
Kielteisistä päätöksistä Vuorio toteaa, että niitä on tullut esimerkiksi rikosten takia.
Tammikuussa Svenska Yle uutisoi irakilaisen juuri täysikäistyneen Alin paluusta lähtömaahansa kielteisen päätöksen jälkeen. Ali kävi koulua, pelasi jalkapalloa kakkosdivisioonassa ja oli osa suomalaisperhettä. Tästä huolimatta hän sai kielteisen päätöksen.
Vuorio sanoo myös, että oleskeluluvan myöntämiseen ”saattaa vaikuttaa, jos nuori on jatkuvasti yhteydessä vanhempiinsa”. Osa yksin tulleista nuorista pystyy onneksi pitämään yhteyttä heidät vainoa ja väkivaltaa turvaan lähettäneisiin vanhempiinsa.
On epäinhimillistä, jos yhteydenpito epää luvan jäädä turvalliseen maahan. Yhteys omaan perheeseen ei haittaa kotoutumista, päinvastoin.
Olemme tottuneet siihen, että Suomi on järjestäytynyt oikeusvaltio. Maahanmuuttoviraston sattumanvarainen toiminta yksin alaikäisinä tulleiden nuorten kohdalla rikkoo voimakkaasti oikeustajuani vastaan.
Turvapaikkaprosesseissa tehdyt virheet pitää korjata. Paras keino siihen on antaa jo täällä oleville nuorille riittävän pitkät oleskeluluvat ja antaa heidän aidosti kotoutua.
turvapaikanhakijat  Maahanmuutto  maahanmuuttovirasto  maahanmuuttopolitiikka 
Tweet