Mullistiko Niinistö hallituskuvion?

8.12.2006

Niemeläinen

Kirjoittaja on vihreitä sympatisoiva veteraanivaikuttaja, joka käyttää asemansa vuoksi nimimerkkiä.

Ennustin pari viikkoa sitten kumajavalla rintaäänellä, että punamultahallitus jatkaa vaalien jälkeenkin ja että ainoastaan pakollinen apupuolue saattaa vaihtua. Sauli Niinistön pitkään vetkutettu ilmoittautuminen kisaan Uudellamaalla pisti kuitenkin pakan uusiksi.

Kokoomus yrittää hyödyntää Niinistön taannoisen presidentinvaalikannatuksen. Miekkosta kuljetetaan riemusaatossa pitkin valtakuntaa kalastamassa ääniä häntä toisella kierroksella äänestäneiltä keskustalaisilta. On mielenkiintoista nähdä, kuinka tämä onnistuu yli vuoden kuluttua presidentinvaaleista. Kansan poliittinen muisti on, kuten tunnettua, yhtä lyhyt kuin pitkäkin: se ulottuu päivästä toiseen.

Uudellamaalla on odotettavissa useampiakin raskaan sarjan otteluita. Paitsi Niinistön, Vanhasen ja Saarelan kolmiodraamaa nähdään tiukka kisa Suvi-Anne Siimekseltä jäävistä äänistä, joita epäilemättä haalivat ainakin Heidi Hautala ja Maria Guzenina. Jälkimmäisen ei tarvitse enää mitään kampanjaa tehdäkään, kun mediat ovat pitäneet nousevaa kykyä ansiokkaasti esillä jo muutaman vuoden ajan.

Jos Niinistö onnistuu jälleen profiloitumaan ärsyttävillä teemoilla ja jos Vanhanen tyytyy pelkästään latelemaan listaa hallituksen saavutuksista, presidentinvaalien ilmiö voi hyvinkin toistua. Demareista ei Niinistöä tällä kertaa ole vastassa maan ensimmäinen naispresidentti, vaan poliittista identiteettiään yhäti etsivä valtiovarainministeri Eero Heinäluoma. On vaikea kuvitella, että Heinäluoma onnistuisi Helsingistä keräämään likimainkaan yhtä näyttävää äänimäärää kuin mihin Niinistöllä on mahdollisuus Uudenmaan selvästi suuremmassa vaalipiirissä.

Kokoomus saattaa Niinistö-hurmoksen harjalla nousta lähelle keskustan ääniosuutta, vaikkei ehkä aivan ohi pääsekään. Jos taas demarit onnistuvat pinnimään suurimmaksi puolueeksi, eväät ovat valmiit uudelle sateenkaarihallitukselle ja keskustan palauttamiseksi oppositioon. Kannattaa muistaa, että vaalikampanjan aikaiset vastakkainasettelut ja rikinkatkuiset kannanotot haudataan heti hallitusneuvottelujen käynnistyttyä. Neljä vuotta sitten keskusta ja demarit olivat toistensa päävastustajia, ja koko vaalikausi on katseltu tämän mahdollisimman epäpyhän allianssin enemmän tai vähemmän sopuisaa yhteistyötä.

Kovin raikuvia julistuksia pääministerivaaleista ei näiden vaalien alla tulla kuulemaan. Puheenjohtaja Jyrki Kataisen äänimäärä tulee kaikissa tapauksissa jäämään murto-osaan Niinistön saaliista, ja voisin lyödä vetoa, että Erkki Tuomioja Helsingissä reippaasti enemmän ääniä kuin Heinäluoma. Jos vielä Vanhanen jää Uudellamaalla katselemaan sekä Niinistön että Saarelan perävaloja, koko pääministerivaalien konsepti alkaisi näyttää koomiselta.