Brysselin ideologiset taistelut jäävät piiloon

26.10.2017

Maria Pettersson

Maria Pettersson on europarlamentaarikko Miapetra Kumpula-Natrin (sd) avustaja.

Suomen hallituksen taival muistuttaa turhan usein masentavaa avioliittoa. Kimppaan mennään kiihkeinä ja toiveikkaina, vaikka takaraivossa kalvaa epäilys.

Hallitustaipaleen myötä suhdetta koetellaan. Puolison käytös on ääliömäistä ja arvot sittenkin ihan kauheat. Neljän vuoden jälkeen otetaan aikalisä ja mietitään, voidaanko palata yhteen.

Euroopan parlamentissa tilanne on toinen. Täällä solmitaan joka päivä pikaliittoja – nopeita, kiihkeitä ja lyhytikäisiä.

Kuten moni tietää, Euroopan parlamentissa ei ole hallitusta ja oppositiota, ei oikein ryhmäkuriakaan. Rintamalinjat muodostuvat uudelleen jokaisen lain ja asetuksen kohdalla.

Yhtenä hetkenä oikeiston EPP oli kumppani ja aatetoveri, kun äänestettiin parlamentin kannasta Brexitiin. Pari minuuttia myöhemmin sama porukka oli iljettävä vihollinen, kun oikeisto äänesti, ettei isojen yritysten tarvitse pohtia työmarkkinaosapuolten kanssa, miten sukupuolisyrjintää ja seksuaalista häirintää ehkäistään työpaikoilla.

Hallitus–oppositio-jaon puutteen takia suomalaisten on vaikea hahmottaa, että Euroopan parlamentissa on kilpailevia ideologioita. Suurin osa tietää, että Suomessa vasemmisto ja oikeisto haluavat usein eri asioita. Näin on myös Euroopan parlamentissa.

Joissain asioissa ollaan samaa mieltä, esimerkiksi mainitussa Brexitissä. Useimmissa muissa asioissa, kuten häirinnän estämisessä, käydään tiukkoja ideologisia kamppailuja oikeiston ja vasemmiston välillä.

Kamppailut päätyvät harvoin kansalaisten tietoon, sillä Suomessa uutisoidaan parlamentin päätöksistä hyvin yleisluontoisesti. Parlamentti päätti sitä tai tätä – aivan kuin parlamentti olisi päätöksissään yhtenäinen.

Suomalaisten kannattaa hahmottaa Euroopan parlamentista kaksi tärkeää jakolinjaa. Ensimmäinen on EU-myönteiset ja EU-vastaiset.

EU-vastaisia on parlamentissa pieni vähemmistö. EU:n vastustamisen älyttömyyden ymmärtää, jos sen siirtää Suomen mittakaavaan. Savolaiset eivät aina saa rahaa kaikkiin haluamiinsa tiehankkeisiin, mutta eivät silti ala puuhata Savon erottamista muusta Suomesta. Suomikaan ei saa EU:sta kaikkea haluamaansa, mutta eroaminen sen takia olisi pöljää.

Ken EU-vastaisen ideologian omakseen ottaa, vetäytyköön sähköttömään torppaan järsimään nationalistisia nauriita ja kuorimaan perussuomalaisia perunoita. Hänen ei tarvitse pohtia toista jakolinjaa.

Toinen jakolinja kulkee EU-myönteisen enemmistön sisällä. Sekä oikeisto että vasemmisto ovat sitä mieltä, että EU:ta tulee kehittää. Mutta millaiseksi?

Nyt johdossa on oikeisto. Suurin parlamenttiryhmä on oikeiston EPP. Parlamenttia, komissiota ja neuvostoa johtaa kuusikymppinen EPP-mies. Koska oppositio puuttuu, saattavat kansalaiset luulla, että talouden korostuminen ja pankkien pelastaminen ihmisten hyvinvoinnin kustannuksella on EU:n valuvika.

Ei ole, se on oikeistolaista politiikkaa. Jos vuonna 2019 enemmistö parlamentista on punavihreää, muuttuu myös meininki. EU on äänestäjiensä näköinen.