Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Raiskaajia ja kähmijöitä – Saako europarlamentti pimeän puolensa kuriin?
11.12.2017
”Seksuaaliselle häirinnälle on nollatoleranssi.”
”Meidän ryhmässämme ei ole tullut esiin yhtään häirintätapausta.”
”Ryhmässämme on selkeät sisäiset toimintaohjeet tällaisten mätien omenoiden, tämän viruksen kitkemiseen.”
Oksennan, kun seuraavan kerran kuulen jonkun Euroopan parlamentissa toimivan poliittisen ryhmän johtajan jeesustelevan seksuaalisen häirinnän nollatoleranssista.
Olin ollut töissä viikon ja päivän, kun kuulin ensimmäisen kerran häirinnästä parlamentissa. Jos johtajat väittävät, ettei sitä ole, he ovat joko pihalla tai valehtelevat.
#metoo ravisteli parlamenttiakin. Hyvä niin. Kuten kaikissa 6 000 ihmisen työpaikoissa, myös täällä ihmisiä häiritään seksuaalisesti.
Parlamentissa on muutamia häirintää lisääviä tekijöitä, kuten jyrkkä hierarkia ja meppien valta palkata ja erottaa avustajia mielensä mukaan. Vaikenemisen kulttuuri on voimissaan. Parlamentin häirinnän vastainen työryhmä on esillä lähinnä epäonnistumistensa kautta.
Kun joku rohkea harjoittelija uskaltaa avata suunsa, hän saa odottaa puolitoista vuotta ensimmäistä tapaamista työryhmän kanssa. Näin kävi tapauksessa, joka päätyi oikeusasiamiehelle saakka, ja jonka tämä totesi kammottavaksi.
Politico-julkaisu on kerännyt yli sadan ihmisen kertomukset parlamentissa tapahtuvasta häirinnästä, hissikähminnästä raiskauksiin ja verbaalisista ällöttävyyksistä vaatimuksiin järjestää mepeille seksityöntekijöitä.
#metoo-kampanjan myötä häirinnästä keskusteltiin täysistuntosalissa. Viikkoa myöhemmin käytäville ilmestyivät julisteet. Niissä istuu masentunut (tai päänsärystä kärsivä) mies päätään riiputtaen, kravatti surumielisesti haarovälissä roikkuen. Tekstissä sanotaan ”nollatoleranssi työpaikkahäirinnälle” (oksennus). Sen jälkeen ei olekaan kuulunut mitään.
Se juhlissa naisten helmojen alle kameraa työntävä äijeli on yhä virassaan. Samoin se harjoittelijanaisia piinaava, hiuksia nuuskutteleva setämies. Eikä toistuvasti kahdenkeskisiä iltakokouksia ehdotteleva miekkonen ole vaihtanut osastoa – alainen on.
EU:n perussopimuksessa sanotaan, että tasa-arvo on EU:n perusarvo. Sopimus Euroopan unionin toiminnasta taas kertoo, että ”unioni pyrkii kaikissa toimissaan poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa”. Periaatetta rikotaan joka päivä.
Kyse ei ole vain Janusz Korwin-Mikken kaltaisista mepeistä, jotka palkkakuilusta keskusteltaessa toteavat, että palkkakuilu on ok, koska naiset ovat pienempiä, heikompia ja tyhmempiä.
Kyse on siitä, etteivät poliitikot ymmärrä, että naisten seksuaalinen häirintä ja palkkakuilu ovat saman asian kaksi puolta. Molemmissa on sama periaate: naisia pidetään vähempiarvoisina. Molempia myös ratkotaan samalla tavalla: voivotellaan ja tuomitaan muttei toimita.
Kollegat eivät ole kertoneet ahdistelusta, tai kertominen ei ole auttanut. Yksi on määräaikainen ja pelkää, että sopimusta ei jatketa. Toinen on kertonut lähiesimiehelle, joka naurahti ja sanoi, että kyseessä on kohteliaisuus. Kolmannen mukaan ryhmän johto on valmiiksi ärsyyntynyt häneen eikä ottaisi valitusta vakavasti. Neljäs kertoi, mutta sillä ei ole ollut mitään seurauksia.
Kun täysistunto keskusteli häirinnästä, monet miesmepit vaikuttivat yllättyneiltä ja kertoivat, että #metoo oli avannut heidän silmänsä. Teki mieli sanoa, että aika perhanan pösilö olet ollut, jos olet toiminut 30 vuotta politiikassa ja seksuaalinen häirintä tulee yllätyksenä. Oletkohan ihan pätevä ajamaan 500 miljoonan ihmisen asioita? Olin kuitenkin hiljaa. Kai se on parempi, että hoksaamisen hetki tulee, vaikka 30 vuotta myöhässä.
Mepit äänestivät läpi häirinnän vastaisen päätöslauselman.
Jos siinä mainittuja asioita aletaan noudattaa, voi olla, että ei tarvitse oksentaa, kun ryhmän puheenjohtaja seuraavan kerran avaa suunsa. Vielä ei kannattane oksupussista luopua.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
