Kritiikkiä ei pidä jättää ennakkoluuloisille

4.4.2017

Minna Rajainmäki

Esseeni Maassa maan tavalla on saanut paljon huomiota. Sitä on kiitelty rohkeudesta puhua omista kokemuksistani ja tunteistani liittyen turvapaikanhakijoihin. Tekstiä on myös kritisoitu, kovasanaisestikin.

Olen seurannut kirjoituksen herättämää keskustelua kiinnostuneena. On hämmentävää, miten monella tapaa juttua on luettu ja miten erilaisia tulkintoja minusta on tehty. Rasistikorttikin heilahti. Pakolaisten ystävänä ja ihmisoikeustyötä 10 vuotta tehneenä se harmittaa, vaikkei ehkä yllättänyt.

Moni lukija on pitänyt tärkeänä, että vapaaehtoistyön haasteista puhutaan avoimesti. Varsinkin, kun politiikassa yhä enemmän halutaan painottaa kolmatta sektoria ja vapaaehtoisten rooli pakolaisten vastaanotossakin on ollut valtava.

Essee on saanut inspiraationsa Tampereen yliopiston järjestämästä sovittelujournalismin kurssista. Tavoitteena oli törmäyttää erilaisia näkemyksiä yhteiskunnallisesti arasta aiheesta. Tein sen näyttämällä omat ristiriitaiset ja harhailevat ajatukseni. Tämä on hämmentänyt osaa lukijoista.

Osan mielestä niin ei olisi saanut tehdä, jotkut sanovat, ettei koko juttua olisi pitänyt julkaista, ja joidenkin mielestä tietyt suomen kielen sanat on varattu rasistien käyttöön.

Kommenteissa vaaditaan myös akateemista lähestymistapaa.

Sovittelujournalismissa on olennaista liikkuminen mielipiteiden välillä eli sen osoittaminen, ettei vaikeisiin asioihin yleensä ole yhtä oikeaa vastausta, vaan ne synnyttävät epämiellyttäviäkin tunteita.

Sen takia juttu tehtiin. On pelottavaa, jos näistä asioista on hyväksyttävää puhua vain yhdellä tavalla.

Juttu ei ole täydellinen. Sitä saa kritisoida ja siinä on puutteita. Aihe on äärimmäisen vaikea. Luotin ehkä liikaa tarinaan minun ja näiden nuorukaisten ystävyydestä. Niin kuin aina journalismissa, editointivaiheessa tehdään ratkaisevia valintoja, jotka vaikuttavat lopputulokseen.

Alkuperäinen kirjoitus oli liian pitkä – tietenkin – ja sitä piti aika lailla lyhentää. Siitä katosi sellaista, joka olisi selittänyt jutun tavoitetta selvemmin: pyrkimystä parempaan keskustelukulttuuriin ja toivetta useamman ihmishengen pelastamisesta. Jutussa luki esimerkiksi: ”Suomalaisten maailman koulutetuimpana kansana pitää pystyä keskustelemaan aiheesta ja ratkaista maahanmuuttoon liittyvät ongelmat.”

Ratkaisemalla ongelmia pystymme ottamaan vastaan enemmän hätää kärsiviä ja myös heitä, jotka jostain muusta syystä haluavat asua Suomessa.

Turvapaikkakeskustelu kaipaa uusia avauksia: nyt liian monelle annetaan kielteinen oleskelulupapäätös. Niille, jotka oleskeluluvan kansainvälisen suojelun perusteella saavat, ei ole nopeita väyliä integroitumiseen.

Esseessä esitin ideoitani, jotka ovat vapaasti jalostettavissa. En väitä, että ne ovat valmiita ja sellaisenaan käyttökelpoisia. Ei silti ole syytä vaieta turvapaikkapolitiikan ongelmista siksi, että argumentteja saatetaan käyttää rasistisin motiivein. Päinvastoin, kritiikkiä ei pidä jättää ennakkoluuloisten käsiin.

Tweet