Hyvinvointivaltio ehdoilla

4.4.2017

Brigita Krasniqi ja Marianne Niemelä

Vihreä Lanka julkaisi vuoden toisessa numerossaan Maassa maan tavalla -kirjoituksen. Kritiikkiä on aina hyvä saada, joissain tapauksissa se on varsin oikeutettua. Kirjoituksessa esiintyi väärää tietoa, sekä ennakkoluuloja ja yleistämistä.

Pelkästään kirjoituksen nimi on provosoiva ja korostaa ajatusmaailmaa, jossa ihmiset asetetaan vastakkain. Jos et ole tarpeeksi suomalainen, et ole yksi meistä.

Tätä korostaa myös kohta, jossa kirjoittaja ehdottaa, että oleskeluluvan ehtona pitäisi olla sitoutuminen yhteiskunnan arvoihin. Tämä on ongelmallinen ehdotus, sillä ei ole olemassa mitään yhteisiä suomalaisia arvoja, jotka yhdistäisivät meitä kaikkia. Tietenkin Suomeen tuleville on kerrottava suomalaisista perusrakenteista, esimerkiksi naisten oikeuksista ja lainsäädännöstä.

Mutta samalla Suomessa on sanan- ja mielipidevapaus, joka koskee pakolaisia ja maahanmuuttajia yhtä paljon kuin suomalaisia. Emme voi vaatia ihmisiltä sitä, että he luopuvat omasta kulttuuristaan täällä. Oman kulttuurin ja suomalaisen kulttuurin ei tarvitse, eikä pidäkään, olla ristiriidassa tai vastakkain.

Keskeinen ongelma tekstin omakohtaisessa kirjoitustavassa on, että siitä puuttuu valta-analyysi. Siinä ei pohdita sopeutumisen vaikeutta vieraaseen kulttuuriin, eikä myöskään nähdä eroa sillä mitä on opiskella kieliä ja muuttaa maasta toiseen vapaaehtoisesti valkoisena eurooppalaisena, kuin että lähtee sodan jaloista pakolla vieraaseen ympäristöön.

Sen sijaan, että puhuttaisiin maahanmuuttajien kohtaamista ongelmista ja niiden ratkaisusta, esimerkiksi kielenopetuksen puutteista, huomio keskittyy aina suomalaiseen. Maahanmuuttajan ongelmat tuntuvat kirjoituksessa olevan ongelma lähinnä siinä miten ne turhauttavat suomalaisia.

Kirjoituksen ajatusmaailma on mahdollisuuksien tasavertaisuuden käsityksessä vahvasti oikeistolainen: olemme lähtökohtaisesti kaikki samalla lähtöviivalla, ja elämässä pääsee eteenpäin jos vain itse haluaa ja pyrkii tekemään kaikkensa sen eteen. Kuitenkin meillä kaikilla on erilaiset tarpeemme, joihin tarvitsemme erilaisia palveluita, eikä etuoikeutetussa asemassa oleva henkilö voi tietää mikä on vähemmistöille parhaaksi.

Kirjoituksesta saa myös kuvan, että kirjoittaja odottaa autettavilta jotain, sen vuoksi, että hän tekee auttamistyötä. Hän kirjoittaa siitä, ett lahjoittaa aikaansa heille korvauksetta. Sitä kutsutaan vapaaehtoistyöksi syystä. On  inhimillistä ja sallittua, että vapaaehtoinen väsyy ja turhautuu. Mutta vapaaehtoistyön tarkoitus ei todellakaan ole, että se antaa auttajalle oikeuden ajattella autettavastaan alentavasti.

Taustalta kuultaa läpi oletus, jossa pakolaisten ja maahanmuuttajien täytyy olla nöyriä, kiitollisia, ”hyviä” ihmisiä, jotta he voisivat olla avun arvoisia. Hyvinvointivaltion tarkoitus on se, että ihmisiä autetaan, olivat he sitten tarpeeksi hyviä mallikansalaisia tai eivät.

Ongelmallisin ehdotus kirjoituksessa on, että oleskelulupia tulisi jakaa vain ihmisille, jotka haluavat rakentaa tätä maata. Muut voivat hakea turvaa muualta.

Ehdotettu maahanmuuttopolitikka asettaisi joukon ihmisiä eri asemaan lain edessä suosimalla yksinomaan työperäistä maahanmuuttoa. Samoihin ongelmiin kaatui myös vastikään yksi hallituksen esitys liittyen maahanmuuttajien sosiaaliturvaan.

Tekstissä ehdotetaan myös, että oleskeluluvan pitäisi riittää kotoutumisen motivaatioksi. Se, että voi elää turvassa ei voi olla motivaatio. Se on ihmisoikeus. Jos ihminen kohtaa vainoa, on meidän velvollisuus suojelle häntä. Ihmisoikeuksien toteutuminen ei voi olla motivaatio, sillä ihmisoikeudet kuuluvat kaikille.

Työperäisen maahanmuuton ja turvapaikanhakijoiden vertaaminen keskenään voi johtaa siihen, että tehdään hieman outoja johtopäätöksiä mututuntumalta. Kirjoituksessa ehdotetaan sitä, että maahantulijoille pitäisi antaa y-tunnus, yrittäjästatus ja yhteiskuntaoppia.

Yhteiskuntaopin opettaminen on toki kannustettavaa, mutta pakolaispolitiikan kustannukset eivät tule laskemaan sillä, että ohjaamme kaikki yrittäjiksi. Yhtä epärealistinen ehdotus kuin se, että Suomen työttömyysongelma ratkaistaisiin samalla keinolla.

Samalla varsin kätevästi ehdotetaan, että kaiken pitäisi tapahtua ilman yhteiskunnan panosta. Maahanmuuttajat tulevat rakentamaan Suomea, ilman että saavat vastineeksi mitään.

Kirjoitusta perusteltiin sillä, ettei pakolaisongelmaan ole vain yhtä ja oikeaa näkökulmaa ja että asioista pitää keskustella.

Niin pitääkin, mutta haluammeko käydä keskustelua, jossa puhumme ihmisistä taakkana tälle yhteiskunnalle? Jossa kyseenalaistetaan kansainväliset sopimukset ja Suomen perustuslaki? Sillä on todellakin väliä millaista keskustelun diskurssi on ja millaista kuvaa luodaan vähemmistöistä.

Pakolaispolitiikasta voi todellakin käydä moniäänistä keskustelua ilman, että asettaa ihmisiä vastakkain ja varsinkin, ilman, että kyseenalaistaa ihmisoikeuksia.

Lopuksi todettakoon, että kirjoitus ei vastaa sitä käsitystä maahanmuuttopolitiikasta ja kotouttamisesta, mitä me haluamme edistää vihreiden jäseninä. Emme halua tinkiä hyvinvointivaltion periaatteista, vaikka olisikin kyse maahantulijoista.

Tweet