Iiro Törmä

Huoli ilmastosta teki koti-isästä ydinvoima-aktiivin

15.11.2016 8.10

Lasse Leipola

Rauli Partanen oli vielä muutama vuosi sitten koti-isä ja puolipäiväinen yrittäjä IT-osuuskunnassa. Nyt hän kirjoittaa energia-aiheisia tietokirjoja ja toimii aktiivisesti Suomen Ekomodernisteissa, joka on tuore ydinvoimaa kannattava ympäristöjärjestö.

Mitään varsinaista ympäristöherätystä Partanen ei ole kokenut. 1990-luvun puolivälissä kansantalouden opettaja antoi hänelle monisteen, jossa joku ekonomisti varoitti, ettei nykyinen kasvu voi jatkua loputtomiin.

”Se iski kovaa, ja laitoin monisteen opiskeluboksin seinälle talteen.”

2000-luvulla mielenkiinto aihetta kohtaan syveni ja Partanen on ollut kirjoittamassa kolmea tietokirjaa. Ensimmäinen käsitteli öljyn riittävyyttä ja seuraavat ydinvoimaa ja ilmastonmuutosta. Ensimmäisen ydinvoimakirjan englanninkielistä versiota kirjoittajat olivat jakamassa myös Pariisin ilmastokokouksessa.

Kirjoista käy selvästi ilmi Partasen sanoma: ilmastonmuutos on niin suuri uhka, ettei ydinvoiman kykyä tuottaa tehokkaasti päästötöntä energiaa voida jättää huomioi­matta.


Partasen mielestä yhteiskunnan ja politiikan suhtautuminen ydinvoimaan pitäisi normalisoida. Se tarkoittaa muun muassa sitä, että perinteiset ympäristöjärjestöt arvioisivat uudelleen suhtautumistaan ydinvoimaan tai etteivät ne ainakaan vastustaisi ydinvoimaa ideologisista syistä.

”Silloin voitaisiin keskittyä niihin huoliin, joita ihmisillä on, ja saada ydinvoimasta sosiaalisesti hyväksyttävämpää.”

Keskustelun normalisoiminen tarkoittaa Partasen mukaan myös sitä, että ydinvoima pidetään pöydällä aitona vaihtoehtona pohdinnoissa ja skenaarioissa.

”Nyt ydinvoima tunnutaan rajaavan ulos vaihtoehtojen joukosta milloin milläkin perusteella. Ei ole ihme, että saadut tulokset eivät anna ydinvoimalle suurta roolia.”

2000-luvulla Suomessa on aloitettu kaksi surullisenkuuluisaa ydinvoimalahanketta. Olkiluoto 3:n valmistuminen on jo vuosikymmenen aikatauluaan jäljessä, ja Fennovoima uhkasi kaatua rahoitusvaikeuksiin jo ennen ensimmäistäkään lapionpistoa.

Ongelmat osoittavat, kuinka vaikeaa uusien ydinvoimaloiden rakentamisesta on tullut. Partanen ihmettelee, kuka Euroopassa edes rakentaa uutta ydinvoimaa.

”Siitä nousee sellainen poliittinen paskamyrsky, että olisi varmaan helpompaa ostaa kaasuvoimala, joka on vuodessa pystyssä ja tuottaa energia sillä. Näinhän Euroopassa usein tehdäänkin.”

Ydinvoiman taakka alkoi Partasen mielestä kasautua 1970- ja 1980-luvuilla Three Mile Islandin ja Tšernobylin onnettomuuksien jälkeen: ideologinen ydinvoimavastaisuus siirtyi politiikkaan ja ydinvoimaloiden rakentaminen lakkasi länsimaissa pariksi vuosikymmeneksi.

Tauon aikana rakentamiseen ja rakennusvalvontaan liittyvä tietotaito pääsi vanhenemaan, mitä Partanen pitää osasyynä Olkiluoto 3:n ja Fennovoiman ongelmiin.

Viime vuosina on alettu puhua kustannuksista. Myös perinteiset ympäristöjärjestöt käyttävät rahaa argumenttina ydinvoimaa vastaan. Partasesta on turhauttavaa, että ympäristöjärjestöt muistuttavat, kuinka kallista Fennovoiman tuottama sähkö on, mutta unohtavat kertoa, mitä heidän kannattamansa tuulivoima maksaa. Hän toivoo, että keskustelussa huomioitaisiin paremmin uusiutuvien tuet sekä vaihtelevan tuotannon aiheuttama rasite energiajärjestelmälle.

”Ydinvoima ei saisi maksaa mitään.”

Partasen mielestä ihmisten pitäisi käsittää, että ilmastonmuutoksen ratkaiseminen tulee maksamaan joka tapauksessa paljon. Hänestä pitäisi katsoa, miten maksu saadaan suhteellisen pieneksi pitkällä tähtäimellä.
Suomen lainsäädäntöä Partanen järkevöittäisi esimerkiksi helpottamalla nykyistä pienempien reaktorien rakentamista.
Reaktoreita voisi hyödyntää vaikka teollisuudessa tarvittavan lämmön tuottamiseen, johon käytetään perinteisesti fossiilisia polttoaineita.

”Korkeita lämpötiloja saadaan polttamalla ja ytimiä halkomalla. Muita keinoja on aika vähän. Kustannukset tulevat pian vastaan, jos lämpöä tuotetaan sähkövastuksilla. Nykyiset massiiviset reaktorit eivät tule kysymykseen tällaisissa pienemmissä ja pistemäisissä kohteissa.”

Partanen oli viime vuonna perustamassa Suomen Ekomodernisteja. Järjestöä yhdistää turhautuminen perinteisten ympäristöjärjestöjen vahvaan ideologiaan, jonka vuoksi tiettyihin teknologioihin – erityisesti ydinvoimaan ja geenimuunteluun – suhtaudutaan ehdottoman kielteisesti.
Partasen mukaan tämä turhautuminen yhdistää reilua satahenkistä jäsenistöä, jossa on mukana ihmisiä monista poliittisista ryhmistä. Esimerkiksi puheenjohtaja Ville Tulkki on vihreiden jäsen.

Partanen määrittelee ekomodernistien eroavan perinteisistä ympäristöjärjestöistä siinä, että he haluavat korostaa myös ihmisten hyvinvointia. Esimerkiksi energiankulutusta voidaan lisätä, jos se voidaan tehdä kestävästi ja sillä pystytään lisäämään esimerkiksi köyhimpien ihmisten hyvinvointia.

”Lähinnä hyvinvoivat yhteiskunnat ovat historiallisesti olleet ylipäätään kiinnostuneita siitä, miten ympäristöllä menee, ja kyenneet tekemään jotain sen hyväksi. Voimakas ympäristöliike on pitkälti hyvinvoivan yhteiskunnan lapsi.”

Partanen sanoo, että uudenlaisista kannoista huolimatta ekomodernistien tavoitteena ei ole repiä ympäristöjärjestöjen kenttää auki vaan tehdä yhteistyötä. Tarkoitus on tuoda uusia ja uudentyyppisiä ihmisiä mukaan ympäristönsuojeluun.

”Ympäristönsuojelu ei hyödy siitä, että ympäristönsuojelijat riitelevät keskenään, kuka on piirun verran muita enemmän oikeassa.”

Energiaihmisten kysymykset

Karoliina Auvinen kysyy: Suhtaudut varsin kriittisesti uusiutuvien energialähteiden edistämiseen. Kun ajattelemme ilmastonmuutoksen uhkaa, niin eikö kannattaisi ennemmin pitää fossiilisia polttoaineita ydinvoiman esteenä kuin muita vähäpäästöisiä energiateknologioita?

Rauli Partanen vastaa: Hyvä muistutus, joka ei jutussa tullut selkeästi ilmi: suhtaudun erittäin kriittisesti myös fossiilisten polttoaineiden tukiin. Ne ovat este kaikelle vähäpäästöiselle energialle, ei vain ydinvoimalle. Puhdasta energiaa on syytä edistää mahdollisimman teknologianeutraalisti. Edullisimmat keinot löytyvät markkinoilla eivätkä poliittisissa
lehmänkaupoissa.

Harri Laurikka kysyy: Suomessa puun rooli teollisuuden lämmönlähteenä on suuri, 70 prosenttia. Fossiilisilla polttoaineilla lämmitetään 16 prosenttia teollisuudesta. Korvattaisiinko pienillä ydinreaktoreilla kotimaisia polttoaineita fossiilisten sijaan?

Rauli Partanen vastaa: Kyllä, siinä määrin kuin näistä kotimaisista polttoaineista olisi järkevästi jalostettavissa muita biotuotteita tai esimerkiksi liikennepolttoaineita korvaamaan päästökaupan ulkopuolella olevaa öljyä. Olisi tarpeen selvittää, missä kohteissa on sopivia, nyt lämmöksi ja sähköksi päätyviä sivuvirtoja ja mihin muuhun ne kelpaisivat raaka-aineeksi, jos niiden nyt tuottama lämpö tai sähkö saataisiin tehtyä jollain muulla edullisella tavalla.

Tweet