Ruotsi kielsi seksin ostamisen – mitä tapahtui?

13.9.2016

Annakaisa Suni

48-vuotiasta miestä epäillään seksin ostamisesta Helsingborgissa. Mies oli viettänyt useamman tunnin hotelliin kirjautuneen naisen huoneessa, kun henkilökunta kutsui poliisit paikalle. Poliisi takavarikoi paikalta käteistä rahaa.

Viime viikon pikku-uutinen Helsingborgs Dagblad -lehdessä kertoo suuresta erosta Suomen ja Ruotsin välillä. Suomessa tapaus ei olisi kuulunut poliisille, jos oletetaan, että nainen ei ollut seksikaupan uhri tai alaikäinen eikä kuviossa ollut mukana parittajaa.

Ruotsissa seksin ostaminen on ollut täysin kiellettyä vuodesta 1999. Siitä voi saada korkeintaan vuoden vankeutta, vaikka käytännössä ostajille tuomitaan vain päiväsakkoja. Seksin myyjiä ei rangaista.

Ruotsin seksinostolailla on selkeä ideologinen tausta. Maata kymmenen vuotta hallinnut Göran Perssonin demarihallitus totesi lain valmistelussa, että naiset ovat yhteiskunnassa rakenteellisesti alisteisessa asemassa miehille, ja että seksikauppa on osa miesten naisiin kohdistamaa väkivaltaa.

Lain tarkoitus oli kääntää katse pois seksin myyjistä ostajiin ja muuttaa heidän asenteitaan niin, että seksin ostaminen ei olisi enää hyväksyttävää.

Toimiko se? Kyllä ja ei. Seksivalistusjärjestö RFSU kävi viime vuonna läpi lain vaikutuksista tähän mennessä tehdyt tutkimukset. Raportin kirjoittaja Charlotta Holmström toteaa, että prostituution politiikka ja tutkimus ovat niin lähellä toisiaan, että niitä on vaikea erottaa. Ostokiellon kannattajat ja vastustajat tyrmäävät heti vastapuolen tekemät tutkimukset.

Se tiedetään, että asenteet prostituutiota kohtaan ovat muuttuneet kielteisemmiksi. Ruotsalaiset suhtautuvat kuitenkin aiempaa kielteisemmin sekä seksin ostajiin että sen myyjiin. Hallituksen tavoite kääntää huomio ostajien syyllisyyteen ei siis onnistunut.

Myyntitutkimusten mukaan katuprostituutio on puolittunut lain voimaantulon jälkeen. Onko seksikauppa siis mennyt maan alle, kuten ostokiellon vastustajat usein väittävät?

Vuonna 2010 tehdyn lain vaikutusten seurantaraportin mukaan sisätiloissa tapahtuva prostituutio ei ole lisääntynyt. Selvitystä on tosin kritisoitu vielä enemmän kuin prostituutiotutkimuksia yleensä. Holmströmin johtopäätös on, että seksikaupan määrän muutoksesta ei ole tarpeeksi luotettavaa tietoa.

Jos seksikauppa onkin muuttanut pois kaduilta, johtuuko se laista vai enemmän siitä, miten internetin käyttö on muuttunut 17 vuodessa? Holmströmin raporttia lukiessa muistaa myös, ettei katuprostituutiota kannata romantisoida. Katu ei ole turvallinen paikka kaupata seksiä, ja nettiyhteisössä seksin myyjät voivat saada aiempaa parempaa tukea toisiltaan.

Entä ihmiskauppa? Painajaismaisia rikoksia on paljastunut Ruotsissa ennen seksinostokieltoa ja sen jälkeen. Esimerkiksi vuonna 2012 Göteborgin poliisi selvitti tapauksen, jossa romanialaisia naisia oli pidetty käytännössä orjina ja myyty sadoille ruotsalaisille miehille. Ostajat saivat päiväsakkoja.

Holmström kirjoittaa, että joidenkin tutkimusten mukaan tiukka prostituutiolainsäädäntö vähentää ihmiskauppaa – mutta näitäkin tutkimuksia on kritisoitu voimakkaasti.

Kiistatonta on, että seksin myyjät kokevat Ruotsissa stigmaa, saavat joskus huonoa kohtelua viranomaisilta eivätkä siksi aina uskalla pyytää apua sitä tarvitessaan. Miten paljon se johtuu vuonna 1999 säädetystä laista, sitä ei tiedetä.

Joka tapauksessa RFSU totesi Holmströmin raportin pohjalta, että laki ei ole onnistunut, ja että mahdollisia muutoksia pitää selvittää.

Ruotsin punavihreä feministihallitus on täysin eri mieltä. Hallituksen mukaan laki on onnistunut ja se pitäisi viedä useampiin maihin. Ruotsin mallin mukainen ostokielto on jo otettu käyttöön Norjassa, Islannissa ja viimeksi viime keväänä Ranskassa.

Ruotsissa seksinostokieltoa kannattaa suurin osa kansalaisista ja suurin osa poliitikoista vasemmalta oikealle. Seksivalistusjärjestö RFSU:n kritiikki on silti merkki uudesta vastustuksesta, jota perustellaan feminismillä.

Suomessa osa vihreistä, vasemmistosta ja feministiaktivisteista on vastustanut ostokieltoa jo pidempään. Vastustusta on myös oikealla. Viime hallituksessa oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (rkp) ajoi täyskieltoa, mutta ei saanut sille muista puolueista tarpeeksi kannatusta.

Seksikauppa onkin siitä harvinainen asia, että Suomi on keskustelussa Ruotsia edellä. Onko suunta oikea vai täysin väärä, siitä ollaan eri mieltä.

Ostokiellon ehkä tunnetuin kannattaja, vasemmistolainen kirjailija Kaisa Ekis Ekman, kirjoitti pari viikkoa sitten Feminist Current -sivustolla älyköistä, jotka puolustavat seksikauppaa. Hänen mukaansa uudessakin keskustelussa huomio kiinnittyy seksin myyjiin eikä seksiä ostavien miesten edelleenkään tarvitse itse puolustaa käytöstään.

Ekis Ekmanin mukaan ostokieltoa vastustavat akateemiset feministit hoivaavat seksiä ostavia miehiä kuin kotiapulaiset rikkaiden perheiden poikia aikoinaan.

Keskustelu seksikaupasta vaikuttaa siirtyvän Ruotsissakin uuteen vaiheeseen. Vastakkain eivät enää ole feministit ja sovinistit, vaan eri lailla ajattelevat feministit.