Feminismin mallimaa

4.9.2016

Annakaisa Suni

Yksityinen islamilainen peruskoulu Tukholmassa pitää joskus liikuntatunnin erikseen tytöille ja pojille. Ruotsissa poikkeuksellinen käytäntö on saanut opetusviranomaisten hyväksynnän.

"Jotkut tytöistämme haluavat ottaa huivin pois ja olla shortseissa ja t-paidassa liikuntatunnilla. Se olisi vaikeaa, jos mukana olisi samanikäisiä poikia tai miespuolinen opettaja", kommentoi yksi naispuolisista liikunnanopettajista opettajien ammattiliiton lehdelle.

Tästä alkoi viime viikon suuri tasa-arvokeskustelu Ruotsissa. Opetusministeri lupasi selvittää tarvittavia muutoksia lakiin ja opetussuunnitelmaan. Sukupuolten erottelu ei vihreän ministerin mukaan edistä tasa-arvoa oikealla tavalla. Koulun rehtori puolusti käytäntöä ja sanoi, että se on oppilaiden toive. Liberaali mielipidevaikuttaja kirjoitti iltapäivälehdessä, että koulu seksualisoi lapsia. Sanomalehdessä toinen tunnettu mielipidevaikuttaja oli sitä mieltä, että liikuntatunneista vaahtoaminen jättää varjoonsa todelliset ongelmat, kuten kunniaväkivallan. Kirjoittajan nuoruudessa tytöt ja pojat liikkuivat erikseen, eikä siitä ollut haittaa.

Ihanan ruotsalaista, minä ajattelin. En nyt puhu yhdessä tai erikseen liikkumisesta, vaan itse keskustelusta. Tasa-arvo on Ruotsissa aihe, josta saadaan aikaan joka viikko iso väittely ja päivittäin pienempi debatti sosiaalisessa mediassa. Se tuntuu kiinnostavan loputtomasti sekä ammatikseen mielipiteitä muodostavia että niitä, joilla ei ole vakituista kolumnipaikkaa lehdessä tai edes Twitter-tiliä.

(Usein keskustelu tasa-arvosta liittyy vähemmistöihin, kuten tässäkin esimerkissä. Kirjoitan siitä lisää tässä blogissa myöhemmin syksyllä.)

Asuin ja opiskelin Ruotsissa kuusi vuotta, ennen kuin palasin Suomeen vuonna 2012. Minulta kysyttiin usein, mikä erottaa kovin samankaltaiset maamme toisistaan. Muotoilin vastauksen niin, että ruotsalaiset yrittävät kovemmin olla niin sanotusti hyviä ihmisiä. Eivät he siinä todellakaan aina onnistu, mutta pyrkimys oikeudenmukaisuuteen ja tasa-arvoon tuntuu Ruotsissa tärkeämmältä kuin Suomessa.

Se ei jää pelkäksi pyrkimykseksi ja puheeksi. Ruotsi on Suomea tasa-arvoisempi lähes kaikilla mittareilla: parisuhdeväkivaltaa on vähemmän, miesten ja naisten välinen palkkaero on pienempi ja miehet viettävät paljon enemmän aikaa lastensa kanssa.

Tänä syksynä asun taas Ruotsissa ja olen työvaihdossa sanomalehdessä. Vapaa-ajallani selvitän, miten ruotsalainen tasa-arvo eroaa suomalaisesta, ja kirjoitan siitä tähän blogiin.

Haluan ymmärtää, mitä kaikkea Ruotsissa tehdään eri lailla. Mitä suomalaiset voisivat oppia ruotsalaisilta – ja päinvastoin? Vaikka Ruotsi on feminismin mallimaa, täälläkin naiset ja miehet ovat sukupuolensa takia eriarvoisessa asemassa, ja vähemmistöt kohtaavat moninkertaisia ongelmia.

Suomalaisissa kouluissa tytöt ja pojat liikkuvat edelleen suurimman osan aikaa erillisissä ryhmissä. Siinä emme eroa vain Ruotsista, vaan suurimmasta osasta EU-maita.