Naiskiintiöt ovat luksusongelma

25.9.2016

Annakaisa Suni

Toimitusjohtaja: mies. Talousjohtaja: mies. Päälakimies: no, mies. Henkilöstöjohtaja: nainen! Muu johtoryhmä: miehiä.

Tältä näyttää tyypillinen pörssiyhtiön johtoryhmä Ruotsissa (niin kuin Suomessakin). Yhtiöiden hallitukset noudattavat samaa kaavaa: yleisimpään kokoonpanoon Ruotsissa kuuluu tasan yksi nainen.

Yhteensä hallitusten jäsenistä 32 prosenttia on naisia, mutta he pääsevät harvoin korkeimmalle huipulle, kertoo yritysmaailman tasa-arvoa edistävä järjestö Allbright. Pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista ja hallitusten puheenjohtajista 95 prosenttia on miehiä.

Kohtaan nämä masentavat luvut joka päivä työharjoittelupaikassani tukholmalaisessa talouslehdessä. Ne ovat hiukan Suomea parempia (Suomessa pörssiyhtiöiden hallitusten jäsenistä 25 prosenttia on naisia), mutta naisten vähyys liikemaailman huipulla on silti ollut tähän mennessä suurin feministinen pettymykseni Ruotsissa. Olin luullut, että täällä oltaisiin päästy pidemmälle.

Ruotsin punavihreä hallitus ajatteli varmaan samoin, kun se pari viikkoa sitten julkisti lakiehdotuksensa 40 prosentin naiskiintiöstä pörssiyhtiöiden hallituksiin. Jos naisia on vähemmän, yritys joutuu maksamaan sakkoa. Poliitikot olivat aiemmin kehottaneet yrityksiä valitsemaan enemmän naisia hallituksiinsa, jotta lakia ei tarvittaisi. Silti 220 Tukholman pörssin 296 yhtiöstä ei täytä 40 prosentin vaatimusta.

Myös Suomen hallitus on hyväksynyt periaatepäätöksen, jonka mukaan naiskiintiöiden tarvetta arvioidaan kahden vuoden päästä syksyllä, jos yritykset eivät siihen mennessä ole parantaneet sukupuolijakaumaa.

Naiskiintiöt ovat nousussa: edelläkävijämaa Norjan lisäksi muun muassa Ranska ja Saksa ovat ottaneet kiintiöt käyttöön pörssiyhtiöiden hallituksissa. Naisten määrän lisääminen hallituksissa on ainakin kahdella tavalla hyödyllistä. Se antaa yritysten käyttöön enemmän resursseja, kun lahjakkuuksia ei alitajuisesti etsitä vain miesten joukosta. Lisäksi näkyvät esikuvat ovat tärkeitä, kun tytöt ja nuoret naiset miettivät, mitä heistä voi tulla.

Silti ehdotusta seurannut keskustelu on ollut tutun tympeä.

"Kuka haluaa olla kiintiönainen", kysyvät vastustajat, ja mutisevat yritysten vapauden loukkaamisen olevan sosialismia.

Valovoimaisia ja koskettavia puheenvuoroja kiintiöiden kannattajilta on turha odottaa. Heidän ongelmansa on, että kiintiöt eivät lopulta ole kovin merkittävä kysymys. Ne ovat luksusongelma ja koskettavat suoraan pientä eliittiä.

Ruotsin yleisradion podcast Det politiska spelet totesi, että kiintiöt eivät ole vihervasemmistolle tärkeä asia. Ne ovat kuitenkin kätevä tapa syyttää porvaripuolueiden rintamaa, Allianssia, tekopyhyydestä. Ruotsissa myös porvarit puhuvat tasa-arvon ja feminismin puolesta, mutta eivät ole valmiita yrityksiä rajoittavaan lainsäädäntöön tasa-arvon puolesta.

Poliitikot tietävät, että naisiin kohdistuvan väkivallan vastustaminen, lastenhoitovastuun tasaisempi jakaminen ja palkkaerojen pienentäminen ovat oikeasti tärkeitä asioita. Naiskiintiöistä on kuitenkin helpompi säätää lailla.

Tai se olisi helppoa, jos hallituksella olisi enemmistö valtiopäivillä. Näin ei ole, ja Allianssi ja Ruotsidemokraatit aikovat äänestää ehdotusta vastaan.

Ruotsiin ei siis tule naiskiintiöitä ainakaan seuraavien kahden vuoden aikana.

tasa-arvo