Demokratian voitto

17.7.2016

Lasse Leipola

Lasse Leipola on Vihreän Langan toimittaja.

Maailma on tänä keväänä seurannut ensin huvittuneena ja sitten huolestuneena Yhdysvaltain presidentinvaalien ehdokasasettelua. Republikaanien Donald Trump ja demokraattien Bernie Sanders ovat venyttäneet amerikkalaista poliittista keskustelua yli totuttujen rajojen – sekä oikealle että vasemmalle.

Vaalit ovat viemässä äärimmilleen kehityksen, joka on pitkään piinannut maan kongressia. Tutkimusten mukaan jo 1970-luvulla alkanut polarisoituminen on mennyt 2000-luvulla vaiheeseen, jossa poliittinen keskusta – joka on välttämätön kompromissien hieromisessa – on käytännössä kadonnut.

Sillanrakentajien sijaan ääniä keräävät ne, jotka pystyvät uskottavimmin esittämään itsensä tiukkina ja tinkimättöminä. Seurauksena juuri mitään uutta lainsäädäntöä ei saada säädettyä.

Trumpin ja Sandersin kohdalla vaikuttaa siltä, että perinteinen poliittinen akseli oikealta vasemmalle on taipumassa ympyräksi. Ääripäät ovat aika lähellä toisiaan.

Kumpikin ehdokkaista tulee puolueensa ydinjoukon ulkopuolelta. Kumpikin vakuuttaa riippumattomuuttaan karttamalla suuria vaalirahoittajia. Kumpikin vastustaa vapaakauppaa ja haluaa panna veroja kiertävät yritykset kuriin.

Taloustoimittaja Matthew Yglesias arvioi toukokuussa Vox-verkkomedian The Weeds -podcastissa, että Trump-ilmiö edustaa oikeastaan republikaanipuolueen siirtymistä vasemmalle. Hän muistutti, että pitkälle menevät leikkaukset veroihin ja tiukka maahanmuuttolinja ovat republikaanipuolueen valtavirtaa eivätkä asemoi Trumpia siitä oikealle. Sen sijaan Trump on suopeampi yhteiskunnan tukien suhteen, ja hän puhuu paljon vapaakauppasopimusten työväestölle aiheuttamista ongelmista.

”Jos kaikki nämä linjaukset laittaisi paperille, ja muodostaisi niistä yhtenäisen kannan, se olisi ihan uskottava suunnitelma republikaanipuolueen siirtämiseksi lähemmäs keskustaa ja vaalien voittamiseen.”

Jo nyt on selvää, ettei Yhdysvaltain poliittinen kenttä ole entisensä. New America -ajatushautomon Michael Lind totesi uutismedia Politicon sivuilla toukokuussa, ettei maan poliittinen kenttä enää jakaudu suoraviivaisesti uskonnollisiin konservatiiveihin ja maallisiin liberaaleihin. Kuumimmat poliittiset kysymykset, kuten maahanmuutto tai vapaakauppa, muodostavat jakolinjoja molempien puolueiden sisälle.

Pitkä ja sekava esivaalivaihe on jälleen hämmentänyt maailmalla. Se on tehnyt modernin demokratian edelläkävijämaasta suorastaan naurunalaisen. Sekavista ja kotikutoisista esivaaleista huolimatta on syytä muistaa, että tuskin missään muualla maailmassa puolueiden ehdokkaiden valinta on yhtä läpinäkyvää, osallistavaa ja tarkkaan seurattua.

Myös Trumpin menestys on sinänsä merkki terveestä demokratiasta. Vakiintuneista ja jäykistä puoluerakenteista huolimatta ulkopuolinen voi yhä tulla, puhua suunsa puhtaaksi ja saada kansan puolelleen – jopa vastoin vanhan vallan tahtoa.

Pelolla ja vastakkainasettelulla väritetyn, poliittiselta sisällöltään tyhjänpäiväisen kampanjan menestys kertoo jotain surullista ja pelottavaa tästä ajasta. Sekin kuuluu demokratiaan.

Kirjoitus on julkaistu alun perin 17. kesäkuuta ilmestyneessä Vihreä Lanka -lehdessä.