Mehujää, joka olikin kristillisdemokraatti

15.8.2016

Annakaisa Suni

"Haluatteko mehujäätä?" kysyy rennon siististi pukeutunut mies, kun kävelen puiston laitaa Berliinin pastellinvärisessä Prenzlauer Bergin kaupunginosassa.

Päivä on kuuma. Sanon kyllä, kiitos. Ajattelen, että ilmainen mehujää mainostaa jotain kännykkäoperaattoria tai ehkä energiafirmaa.

"Tästä saatte vielä kassin", mies ojentaa mehujään kylkiäisiksi kangaskassin.

Siinä on tyylitelty nuoren miehen naama, vähän kuin ikoninen Che Guevaran kuva lyhyillä hiuksilla ja ilman lakkia. Ja täysin eri poliittisella linjalla. Kangaskassin sisältä löytyy esite, joka paljastaa, että nuori mies on David Paul, kristillisdemokraattisen CDU-puolueen ehdokas syyskuussa pidettävissä Berliinin paikallisvaaleissa.

Tajuan, että minulle on juuri mainostettu poliitikkoa viittaamatta sanallakaan politiikkaan.

Kolanmakuinen mehujää tahmaa kädet. Esitteen mukaan Paul haluaa turvallisen, siistin ja digitaalisen kaupungin, joka on lähellä asukkaitaan. On vaikea keksiä ehdokasta Berliinistä tai mistään muualtakaan, joka kannattaisi vaarallista, likaista, paperipinoja pyörittävää ja asukkailleen kaukaista kaupunkia.

Syksyn paikallisvaalit antavat suuntaa vuoden päästä pidettäville Saksan liittopäivävaaleille. Niissä selviää, jatkuuko kristillisdemokraattisen liittokansleri Angela Merkelin valtakausi ja miten paljon valtaa oikeistopopulistinen Vaihtoehto Saksalle saa. Silti suurten puolueiden kampanjat tuntuvat kilpailevan tylsyydellä. Berliinin nykyisen demaripormestari Michael Müllerin plakaateissa on vain nimi ja silmälasipäinen, aavistuksen verran hymyilevä kuva. Ei lupauksia, ei iskulausetta, puolueen logokin mahdollisimman pienellä.

Kansaa villitsevät ihan toisenlaiset poliitikot. Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğan sai kesällä kymmeniätuhansia kannattajiaan kaduille osoittamaan mieltä puolestaan – Saksan Kölnissä.

USA:ssa republikaanien presidenttiehdokkaan Donald Trumpin vaalikokousten yhteydessä on raportoitu kiihkeästä, jopa väkivaltaisesta tunnelmasta.

Kangaskassista hymyilevä Paul ei herätä minussa paljon mitään tunteita. Siitä tulee hyvä tunne. Hän muistuttaa kokoomusnuorten liberaalisiiven edustajaa, joka puolestaan muistuttaa nuorta liberaalia vihreää, joka puolestaan muistuttaa nuorta liberaalia demaria. Kukaan ei menisi kadulle huutamaan innoissaan heidän nimeään.

He ovat sitä demokratiaa, johon olen yliopistokoulutettuna ja keskiluokkaisena tottunut.  Se demokratia ei kuitenkaan näytä kovin hyvältä, jos sitä katsoo vähän koulutetun ja pienituloisen ihmisen näkökulmasta.

Ne ihmiset, jotka eniten tarvitsevat yhteiskunnan apua, eivät ole saaneet ääntään kuuluviin. Nuorista aikuisista, jotka ovat käyneet vain peruskoulun, ainoastaan 31 prosenttia äänesti viime eduskuntavaaleissa.

Demokratia on ollut jo pitkään ongelmissa. Ongelmat tulevat näkyviksi silloin, kun joku tarjoaa niihin helppoja ratkaisuja. Vaihtoehto Saksalle, Trump ja perussuomalaiset ovat kaikki antaneet äänen ihmisille, jotka eivät aiemmin kokeneet kenenkään ajavan heidän asiaansa.

Nämä liikkeet väittävät ajavansa enemmistön asiaa, mutta unohtavat demokratian muut osat, ihmisoikeudet ja vähemmistöjen suojan.

Tweet