Kymmenen kovaa kirjapakettia

1.12.2006

Tapani Hietaniemi

Monien tuttavieni kanssa olen viime aikoina keskustellut tarpeesta vahvistaa vihreiden aatteellista pohjaa. Kaikki ovat melko samaa mieltä siitä, että mitään yhteistä maailmankatsomusta emme tarvitse, mutta silti enemmän yhteisiä opinto-ohjelmia, joissa poliittisen vihreän liikkeen historiasta ja kokemuksista voitaisiin oppia. Vaikka en osaa sanoa, kumpaa vastustan enemmän, joulun kaupallista vai hengellistä sanomaa, mikään ei estäne minua esittämästä vuodenvaihteeksi top ten –listan vihreästä aatteellisesta kirjallisuudesta.

1. Osmo Soininvaaran Vihreä markkinatalous (1990) oli käänteentekevä kirja jo viisitoista vuotta sitten. Ode osoitti vakuuttavasti, miten mikrotaloudellisia ohjauskeinoja voidaan käyttää vihreiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

2. Suosittelen myös Soininvaaran 1980-luvulla toimittamaa klassikkoa:  Keskustelua Linkolan ohjelmasta (1987) tai hänen Hyvinvointivaltion henkiinjäämisoppiaan (1994). Nopein johdatus Oden ajatteluun on hänen viimeisin kirjansa Vihreät ja talous (2005).

3. Maailmalla uraa uurtaneista Saksan vihreistäkin tulisi lukea jotain. Vaikkapa entisen ulkoministerin Joschka Fischerin testamentiksi luonnehditun Die Rückkehr der Geschichte (2005), jossa tarkastellaan uusinta globaalipolitiikkaa.

4. Eero Paloheimon teos Syntymättömien sukupolvien Eurooppa (1996) on myös hyvä, kunhan siitä omaksuu esitetyt tekniset ratkaisut ja hylkää kirjoittajan politiikan, jossa turhaan flirttaillaan diktatoristen ajatusten kanssa.

5. Ympäristöpolitiikan professori Yrjö Hailan & Richard Levinsin klassikko Humanity and Nature (1992) ei voi myöskään olla kovin huono kirja, koska sen esipuheessa kiitetään muiden ohella myös allekirjoittanutta.

6. Yrjö Haila & Pekka Jokinen (toim.) Ympäristöpolitiikka (2001) saattaa kuitenkin olla monelle käytännönläheisempi teos.

7. Vihreän sivistysliiton julkaisema Ruohonjuurista elämänpuuksi. Suomalainen vaihtoehtoliikehdintä (1996) on välttämätöntä luettavaa, ja sitä täydentää ensi vuonna ilmestyvä Vihreän liiton lyhyt historia.

8. Sitä odoteltaessa täytyy lukea Timo Harakan Viemärirotta (1998), joka sisältää yksityiskohtaisia ja ilkikurisia kuvauksia Vihreän liiton alkuvaiheista.

9. Palatkaamme juurille:  Henri Thoreau: Walden (1854), Elämää metsässä (2000), ja ellei lue koko kirjaa, niin kannattaa ainakin lukea luku ”The duty of civil disobedience”, suomennettuna Velvollisuus kansalaistottelemattomuuteen.

10. Jokaiseen listaan täytyy sisältyä yllätysnimi: Daniel Quinnin syväekologinen romaani Ishmael (1992), jossa puhumaan oppinut gorilla esittää meille oppitunnin evoluutiosta ja ekologiasta.