Jenna Oravakangas, 20-vuotias vuokratuolikampaaja

Iiro Törmä

Omatoiminen. Vuokratuolikampaaja Jenna Oravakangas perusti yrityksen 17-vuotiaana, kun opsikelijoille ei ollut palkkapaikkoja.

6.2.2015 8.51

Kati Pietarinen

”Valmistuin kaksi vuotta sitten kampaajaksi. Pistin toiminimen pystyyn 17-vuotiaana, toisena opiskeluvuotena. Oli pakko: opiskelijalle ei löytynyt palkkapaikkaa. Kampaajan työ on lapsuuden haaveeni. Kun lähdin alalle yrittäjäksi, olin ihan pihalla kaikesta.

Koulussa yrittäjän arjesta opetettiin vasta kolmantena vuonna, kun olin jo vuoden ollut yrittäjänä. Opettajat eivät tunteneet hiusalan yrittäjyyttä. Tuki ja turva on onneksi aina ollut lähellä, koska isä ja isäpuoli ovat yrittäjiä.

Tein ensin töitä Keravalla, lähinnä iltaisin ja viikonloppuina. Sen jälkeen työskentelin Hyvinkäällä ja Järvenpäässä.  Aloitin viime syyskuussa vuokratuolilla täällä Itäkeskuksessa, oli pakko tulla sinne missä on töitä. Kuljen joka päivä Mäntsälästä autolla. Maksan tuolipaikasta vuokraa 40 prosenttia liikevaihdostani. Hinta kattaa kaiken paitsi henkilökohtaiset työvälineet.

Asiakkaina on pääasiassa miehiä, jotka käyvät aina neljän viikon välein. Liike on hyvällä paikalla, aika paljon asiakkaita tulee vain ovesta sisään, siitä heidät on hyvä napata.
Liike on auki kuutena päivänä viikossa, sunnuntait olen pitänyt vapaana. Peruspäivänä teen kahdeksan tuntia. Jos on tarvetta, tulen aamulla aikaisemmin tai jään illalla pidempään. Jään plussalle. Tulot eivät ole päätä huimaavia, mutta pystyn elämään, saan tankin täyteen ja ruokaa.

Maksan oikeus- ja vastuuturvavakuutuksesta, tapaturmavakuutuksesta, kirjanpitäjämaksut, alv:n, tuloverot ja eläkemaksut. Alv on nyt aika korkea, jos se laskisi, jäisi enemmän käteen.

En ole koskaan perunut asiakasta sen takia, että olen ollut sairaana. Viime perjantaina olin 38,5 asteen kuumeessa, mutta tulin silti töihin loppupäivästä.

Ei ole varaa sairastaa, vaikka tässä ollaan kuitenkin aika läheisissä kosketuksissa asiakkaan kanssa: Kela korvaa sairauspäiviä vasta kymmenen arkipäivän omavastuuajan jälkeen. Jos olen pari päivää kipeänä, ne on nollapäiviä. Olen perunut asiakkaita vain silloin, kun pikkuveli sairasti syöpää. Oma perhe on kuitenkin sen verran tärkeä.

Viime vuonna pidin kaksi viikkoa lomaa. Niitä varten pitää paiskia töitä alkukuussa.

Joskus ajattelen, että oi kun olisi palkalla ja olisi säännölliset tulot. Mutta on tärkeää, että teen itse itselleni leipää. Tulee usein onnistumisen tunteita, että ei vitsit, liikevaihto on lähtenyt nousuun. Tietää, että on tehnyt sen ihan itse. Ja on kuitenkin vapaus tehdä töitä omaan tahtiin.”

Oravakankaan ehdotukset

• Yrittäjällä pitäisi olla samanlainen sairasturva kuin työntekijällä.
• Yrittäjän maksamista eläkemaksuista pitäisi kerätä yrittäjien lomarahastoa.

Hiusala

• Noin 15 000–16 000 suomalaista työskentelee hiusalalla
• Yrittäjiä on 11 000, heistä yli 90 prosenttia yksinyrittäjiä
• Vuokratuoliyrittäjä vuokraa liikkeestä yhtä työpistettä ja maksaa siitä yleensä kiinteän vuokran
• Sopimusyrittäjän vuokraan sisältyvät työpisteen lisäksi usein esimerkiksi pesuaineet, vuokra maksetaan usein prosenttiosuutena liikevaihdosta