Ei spin doctoreita

11.4.2008

Tuija Brax

Viime viikolla saimme lukea nasevia pottuiluja siitä, kuinka pääministeri Matti Vanhanen olisi vaatinut, että lehdistön pitää kertoa vain mukavia asioita hallituksen saavutuksista. Tunsin oloni kiusaantuneeksi. Harmissani mietin, miten hallituksen sosiaalipoliittinen linja saadaan päivänvaloon.

On nimittäin niin, että Vanhasen toinen hallitus on ollut edeltäjiään aktiivisempi köyhyyden ja syrjäytymisen ehkäisemisessä ja vastaavasti edeltäjäänsä passiivisempi verojen alentaja. On vieläpä niinkin, että nykyhallitus on Suomen historiassa ensimmäinen, joka on julkisesti asettanut toimintansa onnistumisen mittareiksi liudan indikaattoreita, jotka – toivottavasti – kertovat syrjäytymisen vähentymisestä.

Huoltani väärästä viestistä lisäsi, että edellisillä viikoilla oli näyttävästi uutisoitu Stakesin selvitys siitä, kuinka osa lapsiperheistä on viime vuosina syrjäytynyt entistä selvemmin. Huoleni syy ei ollut tutkimus vaan se, ettei uutisissa noussut selvästi esiin tutkimuksen päättyminen vuoteen 2006.

Tämän hallituksen toimet, esimerkiksi lapsilisien korotusten suuntaaminen vain köyhimmille, eivät näkyneet tuloksissa. Edellisten hallitusten teot siirtyivät mielikuvissa nykyhallituksen syyksi muun muassa opposition taitavan kommentoinnin avulla.

Miettiessäni vastaviestintää päädyin katsomaan, mitä Vanhanen olikaan sanonut. Pääministerin puhe oli klassinen uskontunnustus pohjoismaiselle arvomaailmalle. Siinä vastustettiin tuloerojen ja köyhyyden kasvua, samoin sitä, että lapsen sosiaalinen asema määräisi ratkaisevasti lapsen tulevaisuuden. Puheessa kerrottiin käynnissä olevasta sosiaaliturvauudistuksesta ja siitä, kuinka kuntatalouden vahvistaminen on keskeisessä asemassa vanhustenhoidon ja muiden peruspalveluiden parantamisessa.

Löysin myös kuuluisan kohdan: ”Median tapa osoittaa jonkun ihmisryhmän huonovointisuus… vie huomion pois … että ihmisten taloudellinen tilanne on yleensä ottaen parantunut.” Heti perään Vanhanen toteaa, ettei halua vähätellä vaikeuksissa olevien ihmisten toimeentulo-ongelmia ja että on ryhmiä, jotka tarvitsevat erityistä huomiota, kuten ihmiset jotka ”pystyvät itse vain vähän tai ei lainkaan vaikuttamaan omaan tilanteeseensa”.

Onneksi tulin lukeneeksi puheen. Olisin muuten saattanut heikkona hetkenä päätyä ”kummeksumaan sen köyhiä vähättelevää asennetta”. Nyt löysinkin itseni miettimässä, kuinka hallituksen viestintää voisi parantaa.

Pääministeri on sittemmin todennut, ettei kyseinen kohta puheessa ollut ihan onnistunut. Ehkä niinkin. Mutta enemmän ongelmia aiheutti se, ettei hallitus yhdessä miettinyt, miten osallistua puheesta käytävään julkiseen keskusteluun. Ei vaikka se perustui kohtuuttomaan tulkintaan yhdestä pääministerin lauseesta.

On ehkä hyväkin, ettei hallitus liikaa mieti, mitä muut sanovat tai kirjoittavat. Suomeen ei kaivata spin doctorien pyörittämää hallitusta. Lienee kuitenkin niin, että voisimme terästäytyä sen suhteen, miten käynnissä oleviin – vaikka kuinka päättömiin – keskusteluihin osallistutaan.

Tweet