Kohti olympialaisia

4.4.2008

Heidi Hautala

Tapasin Dalai laman ensimmäisen kerran, kun hän vieraili Suomessa 1980-luvun lopussa. Hänen pyhyytensä ilahtui saadessaan käteensä Vihreän liiton kannanoton, jossa vaadittiin Pekingiä neuvottelemaan hänen rauhansuunnitelmastaan. Dalai laman suunnitelma, eli vaatimus Tiibetin kulttuurisesta ja uskonnollisesta autonomiasta, on nyt mitä ajankohtaisin.

Tiibetiläisten mielenosoitukset avasivat 14. maaliskuuta mahdollisuuksien ikkunan, jota tuskin kukaan on osannut odottaa. Vähiten uskottava on väite, että levottomuudet suunnitteli Dalai lama ja hänen pakolaishallituksensa. Kiinalaisten propagandan mukaan Dalai lama on susi munkin kaavussa, joka on lietsonut väkivaltaa Tiibetissä eläviä han-kiinalaisia vastaan.

Tapahtumien vyöryn on täytynyt tulla yllätyksenä myös tahoille, jotka myönsivät kisat Pekingille. Kisaisännyyden väitettiin avaavan Kiinaa ja saavan sen kohentamaan ihmisoikeustilannettaan. Urheilupiireissä ei varmaan ajateltu, että tällaisia lupauksia vaadittaisiin oikeasti lunastettaviksi.

Tähän asti olympialiike on yrittänyt väistää vastuunsa sanomalla, ettei politiikkaa ja urheilua saa sekoittaa keskenään. Vaikka olympialiike sanoo näin varjelevansa aatetta ja puolustavansa urheilijoita, kyse lienee pikemminkin siitä, että olympialaiset ovat valtava bisnes. Pekingin kisoista on tulossa erittäin poliittiset olympialaiset.

Amnestyn juuri julkaistun raportin mukaan Kiinassa poljetaan ihmisoikeuksia aikaisempaa enemmän. Kansainvälisen olympiakomitean suomalainen jäsen Peter Tallberg on sanonut uskovansa, että olympialaiset tulevat laukaisemaan positiivisen kehityksen. Väitteellä ei ole katetta, ellei myös olympialiike tee jotain asian eteen nyt.

Pientä käännekohtaa KOK:n strategiassa voi merkitä se, että sortopolitiikka ei vaaranna vain kiinalaisten ihmisoikeuksia vaan myös kisat. Maassa on 50 000 internet-poliisia, jotka sensuroivat ja sulkevat vaarallisiksi katsottuja nettisivuja. Internet-sensuuri uhkaa nyt 30 000 urheilutoimittajan raportointia. KOK vaatii Kiinaa toteuttamaan lupauksensa, että toimittajien työtä ei häiritä. Tämä on hyvä alku. Se voisi antaa olympiakomitealle aiheen vaatia seuraavaksi, ettei ketään suljeta vankilaan, jos ilmaisee kisoista oman mielipiteensä. Olympiasoihtua ei luonnollisestikaan voi viedä Tiibetiin, jos kansan pelko välittyy television kautta maailmalle.

Valtioiden edustajat voisivat jatkaa tästä ja vaatia poliittisten vankien vapauttamista ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten voimaansaattamista, unohtamatta Dalai laman rauhansuunnitelmaa. Vaikka en pidäkään olympialaisten boikotointia viisaana tapana vaikuttaa Kiinaan, on myönnettävä, että jo pelkkä valtioiden johtajien puhe kisojen avajaisista pois jäämisestä on saanut aikaan tarpeellista painetta Kiinaa kohtaan. Pelin avasi Ranskan presidentti Nicolas Sarkozy, eikä hän ole ainoa.

Voimme koettaa toimia niin, että Pekingin olympialaisten aikaan EU:n puheenjohtajamaana oleva Ranska kokoaa koko unionin määrätietoiseen toimintaan Kiinan vakuuttamiseksi suunnanmuutoksen välttämättömyydestä. Ikkuna on auki Pekingin olympiakisojen avajaisiin asti.

Tweet