Facebook-kaveri raivostuttaa, mutta..

18.11.2013

Mynthon-mies

Minulla on halla-aholaisuuteen hurahtanut Facebook-kaveri, jonka tunnen jo pleistoseenikaudelta, kun nettiä ei vielä ollut. Halla-aholaisuuteenkin hän sekosi vasta joitain vuosia sitten. Hänen mielipiteensä aiheuttavat minulle päivittäistä närästystä, mikä varmaan on tarkoituskin.

En ole kuitenkaan lähtenyt kommentoimaan kaverin avauksia, sillä hänellä on nopea bannaussormi. Olen koettanut ajatella, että hänestä on hyötyä minulle. On hyvä saada tietää, mitä tuo fraktio maailmasta ajattelee, ja samalla kehittää omia argumentaatiotaitojaan. Ainakin mentaalisesti: keskusteluihin en ole halukas osallistumaan.

Viime aikoina olen hiukan alkanut katua passivistista päätöstäni. Miksi kidutan itseäni tällä kaverilla?

Jos haluan halla-aholaista suunpieksentää, saahan sitä Hommafoorumilta niin paljon kuin haluaa ja bonarina blogit päälle. Olen myös alkanut kallistua sille suunnalle, etten opi seuraamistani fb-keskusteluista mitään.

Halla-aholaiset ovat muodostaneet kristallinkirkkaan kuvan siitä, millaisia mielipiteitä meillä punavihermädättäjillä on, ja sitten he mäiskivät tätä luomaansa kuvaa nuivasti kommentoiduilla uutislinkeillä ja muulla öyhöttämisellä.

Havahduin tähän, kun A2:n Islam-illan homovastaista imaamia hierottiin punaviherolkiukon naamaan: ”On niin ihanaa seurata kun suvakkien kaksi lemmikkiryhmää ovat toisiaan vastaan.” Niin kuin nyt joku meistä mädättäjistä erityisesti olisi innoissaan muslimifundamentalisteista.

Mutta koko ”keskustelu” menee ohi maalin, kun halla-aholaiset soveltavat suvakkeihin omaa ajattelutapaansa. Siis sitä, jossa muslimi = jihadisti. Suvakit kuitenkin määritelmänomaisesti ajattelevat juuri päinvastoin: se, että jokin muslimi lausuu idioottimaisuuksia, ei tarkoita, että jokaista kadulla vastaantulevaa muslimia tulisi pitää idioottimaisuuksien kannattajana.

Pitäisikö minun mennä selittämään tämä asia Fb-kaverilleni? Plääh. Hän varmasti tietää sen koulutettuna ja älykkäänä ihmisenä. Omien ennakkoluulojen helliminen ja kehittäminen, värikkäät salaliittoteoriat ja kuviteltu asema kielletyn totuuden puolestapuhujana kiehtovat häntä enemmän.

Tai näin kuvittelen.

Luultavasti kyse on omasta olkiukostani, jota pieksen päänsisäisissä väittelyissäni päivästä toiseen.

Ehkä vielä jonain päivänä laitan Mynthon-pastillin suuhun ja alan naputella kommenttia hänen feedissään. Se saattaisi alentaa verenpainetta.

Pitääkö tässä oikeasti tehdä jotain aktiivista, jotta voi jatkaa passivismia? Tuskin viitsin.

Tweet