Viina ja tupakki tappavat, mutta...

21.10.2013

Mynthon-mies

Eräänä päivänä tajusin, että Mynthon-pastillit ovat minulle tupakan korvike. Poltin ahkerasti parikymppisenä, sitten olin lähes yhdeksän vuotta ilman, kunnes vuosituhannen vaihtumisen kunniaksi poltin taas kaksi vuotta.

Laitan mynthonin suuhun aina, kun astun ulos rakennuksista, bussia odottaessani ja halutessani pienen nautinnon hetken. Nuorena tupakka yhdistyi rokahtavaan elämäntyyliin, jota koetin kömpelösti tavoitella.

Mynthon on surkea muisto menetetystä nuoruudestani.

Tupakka liittyy elämäniloon: ajatukseen, että nautinto on tässä ja nyt, eikä tylsää tulevaisuutta keuhkosyöpineen olekaan. Saman tunteen saa oluella nousuhumalassa, kun päättää ottaa vielä yhden tuopin, vaikka sen vuoksi kotimatka lykkäytyy tunnilla ja seuraava aamu tulee olemaan helvettiä.

Tupakin olen jo vaihtanut Mynthoniin, mutta olutta juon edelleen. Ja tässä tullaankin mielenkiintoisen äärelle. Enemmistöllä meistä on kaksi minää. Toinen minä tietää hyvin alkoholin haitat sekä itselle että yhteiskunnalle. Toinen minä tykkää vetää perseet.

Kaksijakoisuus on levittynyt laajalle koko yhteiskuntaan. Kaikki poliittiset puolueet ovat valmiit taistelemaan alkoholin haittoja vastaan. Mutta kun politbyroossa tulee juhlahetken aika, kaivetaan putelit esiin.

Kaksijakoisuus näkyy myös politiikanteossa. Toisessa päässä lainsäädäntöä halutaan kiristää alkoholiin liittyviä säädöksiä nuorten ja heikkojen suojelun nimissä. Toisessa päässä taas ollaan huolissaan siitä, että verotulot hupenevat, kun viinakset haetaan etelänaapurista.

Koska kukaan ei kehtaa puolustaa nautintoaineita julkisesti, olemme menossa aina vaan tiukempaan suuntaan.

Ystävälläni, ahkeralla tupakoitsijalla, on teoria. Nykyinen trendi, jossa tupakointia ajetaan ahtaammalle, tulee johtamaan koko nautintoaineen kieltämiseen lähivuosina. Seuraavaksi listalla on alkoholi. Matkaamme kohti uutta kieltolakia, sillä voimat yläpuolellamme ovat päättäneet niin. Kyse ei ole siitä, että jossain olisi huuruinen salaliitto ajamassa savutonta ja kuivaa Suomea. Kieltolakiin vain liu’utaan, kun kukaan ei uskalla vastustaa.

Elämässä pitää olla iloa viinan kanssa. Mutta eihän siinäkään ole tolkkua, että aineet aiheuttavat järkyttävän loven kansantalouteen menetettyinä työvuosina, puhumattakaan inhimillisestä kärsimyksestä.

Tähän ongelmaan ei löydy ratkaisua mynthoninmittaisella tauolla, eikä muutenkaan. Ikinä.

Tekisi mieli vaan ratketa ryyppäämään.

Tweet