Kuka keinuttaa kirkkovenettä?

8.9.2006

Rosa Meriläinen

Vidyy on siansaksaa ja tarkoittaa pannahista. Kuvatkoon se sitä, miten ajoittain sisaret, toverini sukupuolessa, naiset, ottavat pattiin. Todettakoon,
etten pidä sievistelystä. Mutta koska olen kansanedustaja ja äiti, unohdan kaikki hauskuudet ja sanon vain, että vidyy: joskus löydän sisältäni misogyynin.

Minusta on tullut feministi siksi, että kaipaan vapautusta sukupuoliroolista, johon en mahdu. En ole, enkä halua olla neuroottinen tuulihattu, joka kihertää seurueen ainoan uroksen jutuille muiden naisten mukana: ”Kyllä toi Rape on i-iihana, tehdään siitä meidän kaikkien johtaja, puheenjohtaja ja pomo.”

Krapulani täytyy olla aivan taivaallisen torvisoittokunnan volyymilla, että jaksan nauraa elokuville, joissa yritetään repiä huumoria kuluneista stereotypioista, joissa naiset ovat venuksesta ja miehet anuksesta. Minua ei huvita olla venuksesta. Haluaisin pysyä jalat tällä planeetalla.

Minä en halua nähdäkään Anna Kortelaisen kirjaa, jossa tavarataloa sanotaan klassikkoromaania siteeraten Naisten aarreaitaksi. Kyseinen proosateos jäi minulta aikanaan kesken, koska se oli niin tylsä ja päähenkilö tyhmä. Minusta kaupoissa käyminen on epämiellyttävää. Vielä epämiellyttävämpää on väittää, että naisten mielestä ostosten tekeminen on i-iihanaa. Kyllähän jotkut pitävät haitarinsoitostakin. Minusta se on useimmiten hanurista.

Minua ärsyttävät ystävät, joiden pitää tupsuttaa tunti tukkaansa ja meikkiänsä päästäkseen aamukahville. Pidän rasittavana marinaa olemattomista liikakiloista. Olen huono ja rivo nainen. En halua edes marmattaa lapsilisästä, sillä minusta se riittää mainiosti kaikkeen ja äitiyspakkauskin oli loistava.

Kieltäydyn saunailloista, jotka eivät ole sekasaunoja. Miesten vuorolla on kuitenkin parhaat jutut ja tärkeimmät tyypit.
 

Vanhemmuus on pahemman luokan sovinnaisuusansa, joka pistää imetysuskovaiset häätämään miehet sängyistään sohvalle ja lässyttämään pikkuprinsessoista ja pontevista pojista.

Helvetissä on kuulemma erityinen paikka naisille, jotka eivät tue toisiaan. Huudahduksen voisi lyhentää muotoon ”helvetissä on erityinen paikka naisille”. En ole politiikassa törmännyt siskojen väliseen solidaarisuuteen. Sukupolvisolidaarisuutta sen sijaan olen kokenut. Siispä totean valitsemaani hyvään misogynistiseen tyyliin, että Osku Pajamäessä on munaa.

Kunpa me naiset oppisimme käyttämään pesäämme voimanpesänä, joka tekisi meistä hyviä ihmisiä. Kehoamme kunnioittaen, toisiamme arvostaen ja kumppanuudella kaikkien kanssa, joiden mieli on riittävän avoin nähdäkseen stereotypioiden taakse.

Kokemukseni mukaan naiset eivät ole sen parempia feministejä kuin miehetkään. On vaikea vapautua, kun peilejä on kaikkialla. Minä olen löytänyt sisäisen misogyynini ja huomaan monesti, miten tiedostamatta olen kunnioittanut sellaisia ominaisuuksia, kuin vaikkapa äänen mataluutta, joissa naiset eivät miehille voi pärjätä. Kun tunnistaa sisäisen misogyyninsä, voi potkaista sitä — sinne. Sitten on valmis taas taistelemaan tasa-arvon ja vapauden puolesta, tylsyyttä vastaan.

Tweet