Anarkistit Asemissa

15.9.2006

Tapio Laakso

Anarkistit, nuo suomalaisen radikaaliliikehdinnän vähemmän luovat kyvyt, onnistuivat nappaamaan aimo annoksen julkisuutta Smash Asem -mielenosoituksella.

Huomion noin 50 mielenosoittajalle antoi poliisi. Valtava operaatio takasi, että anarkistien lupaus tuoda ”hieman sekasortoa Helsingin kaduille” toteutui. Tuollaisen markkinoinnin jälkeen oli helppo ennustaa, että paikalla olisi runsaasti poliiseja. Yllätys oli, että kohteeksi joutui suuri joukko sivullisia.

Ennen kuin mitään oli ehtinyt tapahtua, poliisi saartoi anarkistit (ei pidä hämääntyä hurjasta nimityksestä, esimerkiksi teinipunkkarit eivät ole kovin vaarallisia) paikalle tulleiden toimittajien ja muiden uteliaiden kanssa Kiasman pihaan. Poliisi toimi omien sanojensa mukaan ennaltaehkäisevästi, jotta sivullisten sekä omaisuuden vahingoittaminen estettäisiin. Eivätkö sivulliset siis joutuneet vaaraan, kun heidät eristettiin samaan sumppuun koko operaation aiheuttaneen vaarallisen uhkakuvan kanssa?

Ulkopuolisia oli eristysrenkaan sisällä vähintään yhtä paljon kuin varsinaisia mielenosoittajia. Lisäksi monia illan mittaan Kiasmalla ja Mannerheimintiellä tehtyjä kiinniottoja voi hyvällä syyllä epäillä perusteettomiksi.

Paikalla oli niin paljon poliiseja, että he olisivat voineet kulkea mielenosoitusreitin parijonossa anarkistien kanssa. Mielenosoituksen päästäminen liikkeelle olisi erottanut joukosta satunnaiset paikallaolijat. Se olisi aiheuttanut ulkopuolisille paljon vähemmän haittaa kuin toteutettu operaatio.

Vaikutelmaksi jäi, että poliisi toteutti ennalta suunniteltua operaatiota, vaikka uhka osoittautui arvioitua vähäisemmäksi. Ehkä toiveena oli tarjota harjoitusta sadoille maakunnista rahdatuille poliiseille. Huolestuttavaa on, että koreografioihin sisältyi todella vähän yrityksiä kommunikoida paikalla olleiden kanssa.

Illan aikana poliisi tyhjensi Mannerheimintien ihmisistä Vanhalle ylioppilastalolle asti. On ärsyttävää tulla tönityksi mellakkakilvellä menomestan jonossa. Suomessa on totuttu siihen, että poliisin toiminta on perusteltua. Paikalla olleiden kertomuksista kuvastuu suuttumus siihen, että mellakkapoliisi pompotti heitä ilman mitään näkyvää syytä.

On hyvä, että tapahtumista suoritetaan ulkopuolinen tutkinta. Samalla tarvitaan keskustelua perusoikeuksien tärkeysjärjestyksestä. Sisäministeri Kari Rajamäki politikoi jatkuvasti korostamalla turvallisuutta. Epäselvää on, mitä se merkitsee muille kansalaisoikeuksille. Kansalaisoikeudet synnyttävät väittelyä juuri silloin, kun niiden avulla uhataan vakiintuneita valta-asemia. Ennaltaehkäisevä puuttuminen mielenosoituksiin on ilmaisuvapauden kannalta ongelmalista. Ilmaan jää kysymys, milloin tällainen puuttuminen voidaan hyväksyä?