Kaksikymmentä senttiä seksistä

8.2.2008

Elina Hirvonen

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja.

Ystävä oli diskossa. Hän ei pidä tanssimisesta, joten hän joi olutta ja vaelteli paikasta toiseen sillä aikaa, kun kaverit hytkyivät tanssilattialla rumban tahdissa.

Nainen tuli kohti pienessä huoneessa, tanssilattian takana.

”Can I entertain you?”

Ystävä oli häkeltynyt.

Aikaisemmin hän oli törmännyt prostituutioon lähinnä kiivaissa keskusteluissa seksin oston kriminalisoinnista. Nyt hän ei tiennyt mitä tehdä. Pitäisikö pysähtyä ja kysellä naisen elämästä? Etsiä vaihtoehtoja prostituutiolle?

Hän kysyi varovasti, mistä nainen oli kotoisin ja missä tämä asui. Nainen lähti pois.

Vähän ajan päästä kysymys tuli uudestaan: ”Can I entertain you?” Sivummalla toimintaa vahti vanhempi nainen, nuoremman naisen pomo.

Tunsin itseni idiootiksi. Olin ollut Sambiassa kohta puoli vuotta, enkä ollut kiinnittänyt huomiota prostituutioon.

Olin ollut samassa diskossa tanssimassa huomaamatta mitään. Olin kävellyt kaduilla näkemättä naisia, jotka päivystivät lempiravintolani ulkopuolella, kylminä iltoina pienet spriilämmittimet suojanaan.

Kun silmäni avautuivat, prostituutiota oli kaikkialla. Lempibaarieni ulkopuolella seisoi värjötteleviä naisia. Lusakan lukemattomien hostellien käyttötarkoitus selvisi.

Pakkotyötä tutkiva tuttava kertoi naisista, jotka asuvat leireissä kuparikaivosten ulkopuolella ja myyvät seksiä kahdellakymmenellä sentillä. Monet ovat asuneet leireissä lapsista asti ja oppineet prostituution äideiltään.

Nyt alueella kasvaa uusia lapsia.

Julkisessa keskustelussa prostituutiota ei ole missään. Raiskauksista ja naisiin kohdistuvasta väkivallasta puhutaan, mutta prostituution ympärillä leviää mykkyys.

Taustalla saattaa olla kristillisyys. Maassa, jossa Jumala on läsnä minibussien ikkunoihin maalatuissa teksteissä, kansalaisjärjestöjen kokouksissa ja arkisissa ”mitä sinulle kuuluu” -keskusteluissa, prostituutio ei sovi kuvioon.

Sehän tarkoittaisi, että Jumalan läsnäolosta huolimatta maassa on paitsi naisia, jotka hankkivat elantonsa myymällä seksiä kahdellakymmenellä sentillä, myös miehiä, jotka ostavat sitä.

Prostituutiosta ollaan hiljaa, mutta pornosta puhutaan. Sambiassa pornografisen materiaalin hallussapito on kielletty, moraalisyistä.

Syksyllä kielto sai traagiset seuraukset, kun poliisi löysi italialaisen vaihto-opiskelijan kamerasta kuvia hänen ja sambialaisen tyttöystävän petipuuhista.

Pariskunta pidätettiin, ja lehdet selostivat tapahtumia yksityiskohtaisesti – nimien kanssa. Yksityisten seksikuvien ja pornoteollisuuden eroista ei keskusteltu missään.

Tällä viikolla viestintäministeri yllätti. Salakuljetetun pornon määrä on kasvanut Sambiassa räjähdysmäisesti, ja raiskausten epäillään lisääntyneen. Ministeri liitti pornon ja seksuaalisen väkivallan toisiinsa – ja kuulosti hetken aivan feministiseltä tutkijalta.

Keskustelu prostituutiosta, ja sen myötä tuki prostituoiduille, odottavat tuloaan. Toisaalta, ei sitä tukea ole kehumiseen asti niissäkään maissa, joissa prostituutiosta puhuvat kaikki.