Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
Hippi urheilee
Jatkokertomus. Hippien perheen elämää seurataan aina tiistaisin.
6.9.2011
”Voitto kotiin, vaikka verta pierren!”, hihkui kansanedustaja Kaarina Hippi ja kannusti pojantytärtään Pattia hyppäämään sohvan käsinojan yli.
”Sitten hidastus”, selosti Patti isoäidin antaessa vapputorvella äänimerkin.
Patti oli ollut viikonlopun hoidossa Kaarinalla muun perheen, Petterin, Marjutan ja Paju-vauvan, oltua henkisen kasvun retriitissä ekokylässä. Kaarinan ja Patin iloksi televisiosta oli tullut yleisurheilun MM-kisoja. Kaarina sai istua hieman levinneellä takapuolellaan pehmeän sohvansa uumenissa ja Patti sai pomppia ison olohuoneen lattialla kunkin lajin tahtiin. Selvästi suurimman vaikutuksen eri lajeista Pattiin oli tehnyt moukari, kolmiloikka, keihäs ja korkeushyppy.
Marjutta oli järkyttynyt. Käsiään väännellen hän uikutti syyttävästi, miten Kaarina ei selvästi taaskaan arvosta hänen kasvatusperiaatteitaan. Miksi isoäiti oli tieten tahtoen vihkinyt viattoman lapsukaisen urheilun raa’an kilpailuhenkiseen ja nationalistiseen maailmaan?
”Höpsis Marjutta, nämä kisat ei ole nationalismia nähnytkään, kun kaikki suomalaiset putosi pois jo lähtötelineistä”, kuittasi Kaarina. Kaarina oli oikeassa, vaikka Marjutta ei sitä mitenkään voinut tietää. Patti ei ollut vielä huomannut, että urheilukisoja katsoessa kuuluisi kannattaa oman maan urheilijoita. Hän oli kannustanut aina sitä, joka näytti olevan voitolla.
”Mää oon Tsitserova”, kuulutti Patti kuuluvalla äänellään riidan keskelle ja hyppäsi komealla syöksyllä sohvalle.
”Ajattelepa Marjutta vaikka juuri tuota Tsitserovaa, joka voitti korkeushypyn maailmanmestaruuden flunssassa, vaikka oli vasta vuosi takaperin synnyttänyt ja kaiken lisäksi hän on ihan hirveän kaunis. Eikö siinä ole mainio esikuva niin pienelle tytölle kuin kaikille meille äideillekin?”, Kaarina maanitteli.
”Uu-huu-huu”, alkoi Marjutta itkeä pillittää. Hänestä tuntui ihan kamalan epäreilulta, että hänen pitäisi jo ensi talvella muka hypätä korkeutta ja olla huippu-urheilija. Hän ei ollenkaan halunnut sitä, koska jo koulussa se kolmionmuotoinen rima oli pelottanut ihan kamalasti.
”Se kolmiorima selän alla sattuu-uu-huu-huu”, parkaisi Marjutta ja keri lisää piuhaa murehtimiskelastaan.
Marjutasta tuntui ihan kamalan kurjalta ajatus, että hänen täytyisi äitinä vielä tässä iässä kilpailla, koska hän aina hävisi ja häviäminen tuntui pahalta. Hän inhosi sen takia urheilua.
”Miksi täällä aina vaan kilpaillaa-aa-aan?”, ulisi Marjutta Patin jatkaessa keskeytyksettä hyppelyään.
”Ja miksi naisen pitäisi olla kaunii-ii-is?”, nyyhkytti Marjutta.
”Mutta eikö se ole hienoa ihan feministisestä näkökulmasta, että huippu-urheilijoiden esimerkki innostaa tytön fyysisesti ponnistelemaan? Uskallus kilpailla ja täysillä yrittäminen auttavat nousemaan johtoon.”, yritti vielä Kaarina vaikka tiesi sen olevan turhaa. Kaikki hipit eivät pidä urheilusta.
Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.
Tweet
.jpeg%3Fitok=dS47oFx3)
