Hippi siivoaa

30.8.2011

Rosa Meriläinen

Syksy on uuden alkamisen aikaa ehkä siksi, että pitkästä aikaa vuodenajan vaihtumisen todella huomaa. Talven tietää ensilumesta, mutta keväästä ja kesästä ei ikinä voi olla ihan varmoja, milloin ne alkavat ja milloin loppuvat.

Viisivuotias Patti Hippi hyppi pihalla lehtikasassa heitellen lehtiä ja roskia ilmaan. Oli syksy: aika siirtyä eteenpäin elämässä, puhdistaa pöytä.

Patti törmäsi sisään tuoden hiuksissaan pienen lehtikasan.

"Eii, eii, eiiii", kiljahteli Petteri-isä ja viittoili Patin takaisin ulos ilman, että lapsi olisi voinut mitenkään ymmärtää, miksei saanut tulla. Jahka Petteri alkoi vihdoin selittää syytä, hän teki sen niin pitkään ja antaumuksella, että Patti ehti livahtaa ohi. Lapsi oli sentään tottunut siihen, että illalla piti kopistella jalat hiekasta ennen sänkyyn menoa. Heillä ei liian usein siivottu.

Lehdet pysyivät yllättävän sitkeästi Patin hiuksissa, joten hän ei liiemmin tullut roskanneeksi. Kotiin oli vain viritetty sitäkin ovelampia ansoja.

Ensimmäisenä lapsi osui etikkamaljaan. Petteri oli lukenut yliopiston ympäristöoppaasta etikan olevan hyvä ja ekologinen hajunpoistaja. Niinpä hän oli sijoittanut puurokipoissa etikkaa sinne tänne.

"Ei se mitään Patti, etikka on tosi hyvä lattianpesuaine", lohdutti Marjutta-äiti ja siirtyi pesemään lattioita, koska etikka oli jo siellä.

Pesuvälineenä toimiva vanha viidennen ydinvoimalan vastainen t-paita sai Marjutan kyyneliin. He olivat Petterin kanssa tutustuneet sellaiset päällään. Hänestä tuntui edelleen aivan käsittämättömältä, miten ihmiset saattoivat olla niin tyhmiä ja väärässä. Liikutuksen eskaloitumisen täydeksi siivouskyvyttömyydeksi katkaisi Patin parkaisu.

Etikkamaljat eivät olleet talon ainoat ansat. Marjutta oli kuullut Ruohonjuuren myyjältä, että banaanikärpäset sai parhaiten karkotettua jättämällä mehulaseja pöydille. Kuulemma myös olut toimisi mainiosti. Olutta heillä ei kuitenkaan koskaan ollut kotona, joten Marjutta oli tyhjentänyt Patin punaisen mehun viiteentoista lasiin ja sijoittanut ne kaikkialle pitkin keittiötä. Juuri nyt oli Patti sitten juonut banaanikärpäsmehua. Niin, Patin epäonneksi tämä niksi todella toimi.

Petteri oli siirtynyt pihalle pyyhkimään bensalla nahkatakkiaan. Hän oli lukenut Joka naisen niksikirjasta vuodelta 1955, että juuri bensa tuhoaa nahkatakista homeen ja pieneliöt. Paha vain, takkiin imeytyvät haju voitti etikan ja banaanikärpäsmehun. Petteri oli kuitenkin neuvokas sosiologi. Hän oli lukenut hunajan tekevän hyvää nahkakengille, joten miksei -takeillekin. Seuraavina päivinä Petteri sai vietyä talosta ulos loputkin banaanikärpäset - sulotuoksuisessa takissaan.

Kun suursiivous oli vihdoin ohi ja pienfauna tuhottu, askelsi paikalle Petterin kansanedustajaäiti Kaarina Hippi: "Ostin teille siivousapua. Tulee huomenna."

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet