Hippi leipoo

23.8.2011

Rosa Meriläinen

Ravintolapäivä päättyi onnentäyteiseen halaukseen, korvaan supatettuihin rakkaudentunnustuksiin: Hippien Tee & Mieli –kahvila oli ollut menestys.

Ihmisillä on erilaisia työskentelyn tapoja. Petteri oli omimmillaan saadessaan silmät kiinni, omasta puheestaan hurmaantuneena, kollegan oven pielessä seisten selostaa näkemyksiään yhteiskuntatieteiden uusimmista tuulista. Tie oven pielestä siihen, että tieteellinen artikkeli todella syntyisi ja vielä julkaistaisiin, oli kuitenkin pitkä.

Vaimoonsa verrattuna Petteri oli kuitenkin aikaansaava henkilö. Marjuttahan oli omimmillaan suolahuoneen vahtina eli tilassa ja tilanteessa, jossa hän sai rauhassa vegetoitua. Hän itse kutsui sitä meditoinniksi.

Kumpikaan ei siis periaatteessa vaikuta ihmiseltä, joka on luotu juoksuaskeliin, toisin kuin Petterin ylienerginen kansanedustajaäiti, jolle olemuksellista oli nimenomaan paikasta toiseen pyyhältäminen. Puolijuoksu ei kuitenkaan ole sama asia kuin työn tuottavuus. Tämä unohtuu monilta niiltä, jotka keskittyvät kiireisen näyttelemiseen.

Nyt Tee & Mieli –kahvila pisti koko perheen päivän juoksuksi. Ja he kaikki nauttivat siitä. Paju-vauva ripustettiin pihapuun hyppykeinuun. Koko pitkän päivän hän tyytyväisenä ja kiinnostuneena katseli, miten ystävällisiä ja uteliaita ihmisiä asteli heidän pihaansa, otti paikan kuka viltin, kuka pallin päältä ja Marjutta juoksi heille teemukit käteen ja alkoi hieroa heidän nuppejaan.

Päähieronta on siitä mahtava hieronnan laji, ettei sitä tarvitse osata, eikä siihen tarvitse uskoa, se vain yhtä kaikki tuntuu hyvältä. Marjutta hehkui onnea: kerrankin hän koki olevansa tarpeellinen ja tykätty. Ihmiset olivat hieronnasta kiitollisia ja kieltämättä rahakin tuli tarpeeseen.

Petteri ja viisivuotias Patti toimivat keittiö- ja tarjoiluhenkilökuntana. Patin tehtävä oli kerätä likaiset astiat ulkoa sisälle, Petteri taas leipoi piirakoita ja pikkuleipiä.

Jo silloin, kun he olivat avanneet kahvilan, oli portin pielessä ollut innokkaiden asiakkaiden jono. Tuotteet menivät kuin kuumille kiville. Miten harvoin ihmiset saavatkaan suoraan uunista eteen kannettuja leivonnaisia? Harmi, vain parissa tunnissa alkoivat myytävät loppua. Petteri soitti äidilleen.

”Totta kai minä tulen!”, ilmoitti Kaarina, eikä edes naljaillut pojalleen. Hän oli autuas käytyään pop up –ravintolassa, jossa suloiset nuoret naiset tekivät georgialaista kasvisruokaa ja tarjosivat georgialaisia viinejä. Niinpä Kaarina otti taksin, haki kaupasta valmislettutaikinajauhetta ja purjehti sekä näyttävästi että kovaäänisesti Petterin ja Marjutan kahvilaan.

”Minä nyt tulin ja pelastin teidät”, ilmoitti Kaarina ojentaessaan kauppakassia Petterille. Sitten hän siirtyi ulos lausumaan asiakkaille runoja, tullakseen takuulla huomatuksi.

”Mitäs kansanedustaja tuumaa veronkierrosta?”, kysyi joku.

”Vastustan ehdottomasti eli poikkeus vahvistaa säännön”, vastasi Kaarina.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet