Hippi unten mailla

13.9.2011

Rosa Meriläinen

Hippi näyttää viattomalta nukkuessaan, aivan ikään katsomatta. Pienimmästä suurimpaan kuuluu tasainen hengitys, tuhina.

Äitinsä kainalossa käsi tissillä nukkuva reilun puolen vuoden ikäinen Paju-vauva näkee unta punaisen eri sävyistä. Osasta punaisia unipalloja kuuluu hurinaa, joka on aivan kuin auton käyntiääni. Yksi palloista kiihdyttää kuin formula-auto, jolloin Paju-vauva onnellisena puristaa hieman lujempaa äitinsä tissiä.

Marjutta herähtää unestaan, mutta epäonnekseen vajoaa pian sinne takaisin. Marjutta näkee usein painajaisia. Päivän uutistapahtumat vyöryttävät uniin pelkoa ja kauhua, epätoivoa ja riittämättömyyden tunnetta.

Nyt Marjutta näkee unta ydinvoimalasta, jossa tapahtuu räjähdys juuri kun hän on kadottanut näkyvistään viisivuotiaan tyttärensä Patin. Hän huutaa unissaan Pattia, mutta kuulee vain räjähdyksiä. Koko maailma on muuttunut valtavaksi sienipilveksi, eikä hänellä ole voimia tehdä asialle mitään. Marjutta ynisee hieman ääneen sängyssä. Unessa hän itkee.

Patilla on omassa unessaan kaikki hyvin. Hän ui delfiinien kanssa. Patti ei ole koskaan päässyt Särkänniemen delfinaarioon, koska perhe vastustaa koko laitosta: delfiinithän kuuluvat maailman meriin. Ne ovat älykkäitä eläimiä, joiden lajityypilliseen käyttäytymiseen kuuluu pitkien matkojen taittaminen huimalla vauhdilla. Särkänniemen delfiiniallas on heille kooltaan yhtä tilava kuin pesusoikko ihmiselle: siellä viihtyy enintään tunnin.

Patin unessa hän ja delfiinit ovat vapaita ja puhuvat samaa kieltä, kunnes meri yhtäkkiä loppuu ja delfiinit nousevat ilmaan kuin kaasuilmapallot. Unessa Pattia hieman harmittaa, ettei isä ollut sitonut delfiinejä narulla hänen ranteeseensa.

Petteri-isä on omassa unessaan eksynyt yliopistolle. Hän harhailee sen loputtoman pitkillä valkoisilla käytävillä etsien jotain, ehkä totuutta, mutta missään ei tunnu olevan ketään, eikä mitään. Yliopisto muuttuu hiljalleen autiomaaksi. Janoissaan vaeltavan Petterin eteen pysähtyy beduiiniryhmä, joilta Petteri tilaa selitystä sille, miksi akateeminen vapaus on tuhottu. Hänkin haluaisi olla paimentolainen, joka kulkee etsimässä ja joka löytäisi!

Beduiiniryhmä karautti kameleidensa kanssa vastaamatta pois. Petteri seurasi heitä ja kauhukseen näki dyynin takaa hetken, jolloin beduiinit avasivat kasvojaan peittävät huivit juodakseen vettä lähteestä. Jokaisella beduiinilla oli hänen äitinsä Kaarinan kasvot.

Kaarinankin uni oli levottomuutta herättävä. Hän seisoi äänestyskopissa katsoen lappua, johon oli juuri kirjoittanut presidenttiehdokkaansa nimen: Väyrynen. Kaarina heräsi parkaisten ja mietti, halusiko hän tosiaan alitajuisesti Väyrystä. Ehkä Väyrysen vitsi oli jalostunut jo sille asteelle, että hänen äänestämisensä olisi aidosti hauskaa? Kaarina joi lasin vettä, asettautui uudelleen makuulle ja yritti ajatella Pekka Haavistoa.

Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja. Tarina jatkuu ensi tiistaina.

Tweet