Tunnustuksia ja vihjeitä

2.5.2008

Lena Björklund

Tämä ei ole niin vihreä viiniblogi kuin joku saattaa toivoa. Viinikäyttäytymistäni ohjaavat seuraavat käytännöt:

1. En yleensä osta Alkosta alle 15 euron viiniä. Viime kesänä ostin, kun oli hyviä ranskalaisia viinejä, joita amatööriviinikerhoni vetäjä suositteli.

2. Viinimakuni ei juuri koskaan mene yhteen Helsingin Sanomien tähdityksen kanssa. Viimeksi saksalainen valkoviini, josta kovasti pidän, sai vain yhden tähden.

3. Käytän viinipumppua, jotta voin juoda myös vähän. Hyvä viini kestää pumpattuna noin viikon. Sen jälkeen ainakin punaviini kelpaa vielä vaikkapa rucolarisottoon, johon lisätään ohueksi pilkottuja, pannulla hiukan paahdettuja chorizo-makkaraviipaleita.

4. Tilaan amatööriviinikerholaisteni kanssa ulkomailta useita kymmeniä pulloja vuodessa. Kaikkien säädösten mukaisesti Alkon avulla.

5. Ikävä sanoa, mutta mielestäni luomuviini ei aina ole hyvää, vaikka luomufani olenkin. Olen maistanut aika hirveitäkin luomuviinejä. Toisaalta monet parhaista maistamistani viineistä ovat olleet luomua, yleensä valkoviinejä – ranskalaisia ja saksalaisia.

6. Innostavaa Reilun kaupan viiniä en ole vielä löytänyt, vaikka reilun tuotannon kannattaja olen. Kun ensimmäisen kerran törmäsin Reilun kaupan viiniin, se maistui mustikkasopalta. Lapsenakaan en pitänyt marjasopista tai -kiisseleistä. Kun marja- tai hedelmämehuun lisätään sokerisuutta, makukokemus ikään kuin kuolee. Kaikki lätistyy. Ehkä vielä löydän makuani tyydyttävän reilun viinin, kun tarjonta kasvaa.

Lupasin viime viikolla viinivinkkejä. Pidän eteläitalialaisesta Primitivo-rypäleestä tehdystä punaviinistä. Eniten pidän siitä paikan päällä Apuliassa juotuna, koska silloin se on sitä oikeaa Primitivo di Manduriaa, johon kuuluu tietty kitkeryys.

Alkossa on tusinan verran Primitivoja, jos laskee mukaan Zinfandel-rypäleestä Yhdysvalloista tehdyt viinit. Nämä rypäleethän ovat lähisukulaisia, elleivät suorastaan siskoksia.

Joskus kannattaa laittaa hyvä, mutta vielä sulkeutunut viini muutamaksi kuukaudeksi makaamaan. Tein niin ranskalaisen Joseph Drouhinin Côte de Nuits-Villagesille, ja tämä Pinot Noir oli mitä maukkain, kun avasin sen neljän kuukauden makuuttamisen jälkeen.

Primitivoja saa vaikka miten edullisesti, mutta Drouhinin juomasta joutuu maksamaan 17,90 euroa.

Tweet