Vihreät vastaan Lipponen

7.8.2009

Pekka Haavisto

Monella vihreällä taisi tänä kesänä mennä minttutee väärään kurkkuun, kun Paavo Lipposen nimi nousi vakavasti esille Eurooppa-neuvoston pysyvän puheenjohtajan, eli niin sanotun Euroopan presidentin virkaan.

Onko Jurassic Parkin portti jäänyt auki? Onko Paavo Lipposen sosiaalidemokratia niin kehnoa, että Suomen vihreiden pitäisi soittaa hälytyskelloja ja alkaa liputtaa Tony Blairin – tai jonkun kolmannen ehdokkaan – puolesta? Olen eri mieltä.

En vain siksi, että Paavo Lipponen on ollut pääministerinä kahdessa niistä kolmesta hallituksesta, joissa Vihreä liitto on ollut mukana.

Oman kokemukseni mukaan Lipponen oli tasapuolinen pääministeri, ja hänen kanssaan tehtyihin sopimuksiin pystyi luottamaan. Lipposen linja on myös aidosti eurooppalainen – Euroopan unionia ja sen instituutioita puolustava. Hänen unioninsa ei ole vain suurten jäsenmaiden temmellyskenttä.

Pitkän miinuksen Lipponen on vihreiden silmissä saanut ydinvoiman kannattajana. Varsinkin eduskunnan puhemiehen rooliin ydinvoimalobbaus sopi huonosti.

Ilmastopolitiikasta ei sen sijaan voi Lipposelle antaa vihreää miinusta. Hän toimi systemaattisesti sen puolesta, että EU sitoutui Kiotossa merkittäviin päästövähennyksiin.

Lipposen rooli Nord Stream -kaasuputkihankkeen puhemiehenä on herättänyt kritiikkiä sekä Suomessa että Baltiassa. Olen itsekin ihmetellyt tapaa, jolla suuryritykset ostavat ex-poliitikkoja äänitorvikseen.

Nord Streamin puolestapuhuja on Gerhard Schröder, ja tänä kesänä Nabucco-kaasuputkihanke sai äänitorvekseen Saksan entisen vihreän ulkoministerin Joschka Fischerin.

Miksi Saksan vihreät ja demarit asettuvat kaasufirmojen mannekiineiksi? Tukeakseen keskinäistä sopimustaan ydinvoiman alasajosta.

Tähän kuuluu maakaasun käytön lisääminen ja sen huoltovarmuuden parantaminen. Katsojan silmässä on, syyttääkö Lipposta Venäjän intressien ajajaksi – kaasun myyjän näkökulma – vai Saksan punavihreän linjan tukijaksi – kaasun ostajan näkökulma.

Eurooppa-neuvoston puheenjohtaja ei voi tietenkään samaan aikaan olla teollisuuden tai energiayhtiöiden lobbari – se on kaikille selvää.

Lipposella ja vihreillä tulee olemaan näkemyseroja myös tulevaisuudessa. Olisi kuitenkin vihreiltä suuri virhe yrittää estää suomalaista sosiaalidemokraattia nousemasta EU:n presidentiksi. Sitä paitsi demokratiassa ei kaikki viisaus asu hallituksessa. Oppositionkin esittämiä kunnon nimiä pitää puolustaa.

Tweet