En mä tajua politiikkaa

15.6.2009

Lotta Backlund

Eurovaalit saatiin pois alta, ja nyt joudutaan – saadaan! – odottaa seuraavia vaaleja melkein kaksi vuotta.

Jo eurovaaliaikojen alusta on ihmetelty, miten ihmiset vaan eivät viitsi keskeyttää kesäpäivää omien etujensa ajamiseen, vaan äänestysprosentti jää kerta toisensa jälkeen nöyryyttävän alhaiseksi. Tänä vuonna 40 prosenttia kansasta raahautui uurnille.

Se tarkoittaa, että 60 prosenttia kansalaisista jätti äänestämättä, ja siihen on pakko kuulua ihan fiksujakin ihmisiä. Ketkä ovat nämä ihmiset, jotka eivät äänestäneet? Noilla prosenteilla ainakin sata jokaisen Facebook-kavereista jätti äänestämättä.

Minun korviini ei tosin ole kantautunut, että joku tuttu olisi jättänyt äänestämättä, mutta eihän sitä minulle kerrotakaan. Tarpeeksi läheiset ystävät olen nalkuttanut äänestämään. Kavereistakin ne, jotka eivät äänestäneet, varmaan valehtelevat minulle äänestäneensä. Ihan siksi, että se pilaa taas tunnelman, kun aloitan demokratiaesitelmän illanvietossa.

Koska siis voidaan päätellä, että nukkuvissa on suht fiksujakin tyyppejä, pitää kysyä, miksi he nukkuvat? Kyllä he ymmärtävät, ettei äänestämättä jättäminen ole mikään protesti.

Media ja puolueet syyttelevät toisiaan kilpaa siitä, miksi kumpikaan ei osaa tehdä EU:ta ymmärrettäväksi. Minusta molemmat pärjäsivät tällä kierroksella aika hyvin! Paremmin kuin me äänestäjät, selkeästi.

Olikohan ongelma uskaltamisessa? Olen huomannut, että välkyt aikuiset ihmisetkään eivät aina oikein kehtaa tai uskalla muodostaa mielipiteitä. Olen kuullut ystäviltä ja sukulaisiltani monesti, että ”sinä kun ymmärrät politiikkaa, niin mitä mieltä pitäisi olla….”

Politiikka on siitä hienoa, ettei sitä ole pakko ymmärtää kokonaisuudessaan saadakseen olla jotain mieltä. Ja enhän minä sitä politiikkaa muita paremmin ymmärrä, mutta seuraan sitä ehkä heitä aktiivisemmin. Ja he harrastavat jotain muuta.

Kun on aikansa ollut poliittisessa maailmassa aktiivinen, osaa nähdä tiettyjä syy–seuraus-kuvioita, aavistaa joitain käänteitä tai tehdä valistuneita arvauksia asioista.

Mutta en minä osaa muodostaa mielipidettä uudesta asiasta sen paremmin kuin kukaan muukaan. Sehän se hieno puoli politiikassa onkin, että fiilis riittää – niin kauan kuin sitä muistaa kutsua arvoksi.

On aina parempi, jos pystyy perustelemaan mielipiteensä, mutta miksi olisi pakko? Eiväthän kaikki ehdokkaatkaan perustele.

Mutta vähemmän kyynisesti: Mielipiteen voi muodostaa ja sitä puolustaa, vaikka ei osaakaan argumentoida sitä budjettiluvuilla, tilastoilla tai tutkimuksilla. Se on täysin oikeutettua ja kannatettavaa, kun vaihtoehto on olla olematta mitään mieltä tai vain salaa jotain mieltä.

Äänestyspäätöksen perusteluksi riittää ihan hyvin: ”kun mä nyt vaan oon sitä mieltä”.

Tweet