Varkauksia ja voodoota

13.2.2009

Elina Hirvonen

”Entä jos pappi tekee virheen?”

”Niin ei tapahdu koskaan.”

Olemme pienessä beniniläisessä kylässä. Minulta ja ystävältäni on varastettu lähes kaikki matkalla mukana olleet käteisvarat. Varkaus on tapahtunut joko samassa kylässä tai naapurimaassa Togossa.

Kyläläiset tietävät, miten asia selvitetään: kirjoitetaan paperille epäiltyjen nimet, ja viedään paperi voodoopapin tutkittavaksi. Pappi osoittaa syyllisen listasta, ja hän joutuu palauttamaan rahat.

”Entä jos hän ei ole oikeasti syyllinen?”

”Sellainen on mahdotonta.”

Rahojen menettäminen oli ikävää, mutta kyläläisten into auttaa vain lisää piinaa. Ensin olivat hämmentyneet vihellykset, kun kerroimme varastetun summan. Se on yhteensä lähes tuhat dollaria – suunnilleen keskituloisen beniniläisen vuoden palkka.

Se, että olemme ylipäätään olleet sellaisen summan kanssa liikenteessä, on paikallisesta näkökulmasta käsittämätöntä.

Kyläläisten empatia saa posket punottamaan. Ihmiset tulevat kadulla ilmaisemaan pahoittelunsa. Yksi heistä on mies, jonka oman majan katto hajosi vähän aikaa sitten myrskyssä, ja jolla ei ole varaa korjata sitä.

Poliisit ovat kuulustelleet asiassa pelkästään afrikkalaisia. Kenellekään ei ole tullut mieleen epäillä samassa paikassa asuvia eurooppalaisia. Kun asiasta mainitsee kyläläisille, he nauravat hämmentyneinä.

Nyt mukaan tuli voodoo.

Ensin on sanottava, että voodoo on ehkä yksi väärinymmärretyimpiä, ja eniten demonisoituja uskontoja maailmassa. Se on monitasoinen uskonnollinen järjestelmä, jolla on hyvin vähän tekemistä kauhuelokuvien voodookliseiden kanssa. Ja siihen sisältyy hienoja elementtejä, kuten ajatus tästä elämästä nauttimisesta tuonpuoleiseen kurkottamisen sijasta.

Mutta ajatus, että kukaan uskonnollinen johtaja saa vallan päättää rikokseen syyllisen, vääntää vatsaa. Erityisen ahdistavalta se tuntuu maassa, jossa yhteisöllä on tapana antaa varkauteen syyllistyneille väkivaltainen opetus.

Kylän ihmisten kanssa on turha väitellä rikoksen ratkaisemisesta voodoolla. He ovat tottuneet hakemaan ongelmiin ratkaisuja voodoopapeilta ja oraakkeleilta, ja apua on tullut aina.

Keksimme toisen konstin. Olemme kuulleet, että vastaavia tapauksia on ratkottu myös seremonioilla, joissa ei mainita ihmisten nimiä, vaan pappi vain määrää varkaan palauttamaan rahat, tai hänelle tapahtuu jotain kamalaa. Ainakin kahdesti tässä kylässä varastetut rahat on seremonian jälkeen palautettu.

Ehdotamme, että myös meidän tapauksemme ratkaistaan niin. Kehumme miten hyvin seremonia on aiemmin onnistunut ja muistutamme, että syyllinen saattaa joka tapauksessa olla ihminen, jonka nimeä emme tiedä.

Kyläläiset suhtautuvat ehdotukseen varovaisen innostuneesti, ja lupaavat tarkistaa onko niin mahdollista toimia. Odotamme kauhunsekaisella jännityksellä, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Tweet