Tekijän oikeus?

5.5.2009

Leena Lehtolainen

Kirjoittaja on kirjailija. Teksti on julkaistu lehdessä 24.4.2009. Lisää lehdessä julkaistuja kolumneja löydät täältä. 

Tekijänoikeuksista käydään kädenvääntöjä. Kulttuuriministeri Stefan Wallin siirsi juuri jatkovalmisteluun niin sanotun työsuhdeolettaman sisältävän lakiesityksen. Ruotsissa tuomittiin neljä miestä vankeustuomioihin ja jättikorvauksiin tekijänoikeusrikkomuksista.

Suomalaisten kirjailijoiden pitää toukokuun alkuun mennessä päättää, hyväksyvätkö he niin sanonun Google-sopimuksen, joka sallii hakukoneyhtiön levittää taiteilijoiden teoksia rajattomasti netissä, mutta tilittää tekijöille osan sivujen mainostuloista.

Pystyn jossain määrin ymmärtämään kolmetoistavuotiasta, joka käyttää laittomasti nettiin ladattuja pelejä tai musiikkia. On kuin saisi elinikäisen lahjakortin karamellikauppaan.

Nuori ei vielä pysty hahmottamaan sitä, että joku on valmistanut karkit, hankkinut raaka-aineet, rakentanut kaupat, palkannut sinne työntekijät. Tärkeintä on saada oma suu makeaksi.

Paljon vaikeampaa on ymmärtää aikuisia, jotka ovat sitä mieltä, että toisten on luovutettava työnsä hedelmät heille maksutta tai kohtuuttoman pienellä korvauksella.

Sehän on kapitalismin henki, tai ainakin vahvimman oikeus. Tekijänoikeusjärjestelmä on vain muutaman sadan vuoden ikäinen, miksei sitä kävisi muuttaminen?

Nettipiraatit sanovat jalosti taistelevansa monikansallisia viihdeteollisuusjättejä vastaan. Eiväthän nekään maksa musiikintekijöille kuin rippeet rojalteina ja korjaavat voitot itse.

Nämä robinhoodit menevät karkkikauppaan ja jakavat namut ilmaiseksi halukkaille. Eipähän pääse paha kauppias riistämään nuoria. Se, joka minimipalkalla väänsi karkkeja, unohtuu.

Tunnen paljon musiikintekijöitä, jotka eivät soita rikastuakseen, vaan silkasta riemusta, mutta täytyy heidänkin maksaa soitin- ja keikkamatkakulunsa. Tunnen freelance -toimittajia, jotka ovat niin iloisia saadessaan jalkansa ison mediatalon oven väliin, että suostuvat jatkosopimusten toivossa juttujensa tekijänoikeuden siirtämiseen mediatalolle.

Lähes jokainen tuntemani ihminen on – useimmiten tietämättömyyttään – syyllistynyt lievään tekijänoikeusrikokseen. Silti en ole sitä mieltä, että karkeista ei tarvitse maksaa.

Google-kirjasto tai vapaasti netistä ladattava musiikki kuulostavat hienoilta. Se, että sävellystyöhön täysin osaton perillinen kerää valtavat korvaukset vuosikymmeniä säveltäjän kuoleman jälkeen, voi tuntua kohtuuttomalta.

Niin vain tekevät muillakin aloilla perintörikkaat. Miksi taiteen tai tiedonvälityksen pitää olla eri asemassa kuin muut elinkeinot?

Tekijän oikeus kuuluu tekijälle. Siihen sisältyy myös oikeus luovuttaa teos korvauksetta vapaaseen käyttöön. Mutta vapaaehtoisesti, ei varkauden tai painostuksen takia.