Ponnarikohu

20.4.2009

Lotta Backlund

Jo vuosia on väitetty, että sanomalehdet kuolevat, kun netti kasvaa. En ole koskaan oikein uskonut sitä, koska haluan varmasti aina lukea aamun uutiset lehdestä enkä läppäristä tai minulle räätälöidystä touch screen -pöydästä, tai mikä se tulevaisuuden uutisväline nyt saattaakaan olla.

Mutta näin laman aikana saa lukea, miten sanomalehdet ihan oikeasti kuolevat. Suomessa ei yksikään vielä ole kellahtanut, mutta USA:ssa suuriakin lehtiä on lakkautettu tai ne ovat suurissa vaikeuksissa, konkurssin partaalla keikkuen. Painettu sana on todella ahdingossa, mikä voi uhata demokratiaa.

Tutkiva journalismi ja pitkäjänteinen asioiden ja päättäjien seuraaminen ovat demokratian kulmakiviä. Lyhyet nettisähkeet eivät tuo uutisanalyysiä ja syvempää journalismia kansalaisten ulottuville.

Netin uutiset tulevat olemaan lyhyitä niin kauan, kun ihmiset haluavat käyttää paperisanomalehtiä. Me luulemme, että netti tappaa painetun sanan ja sitä myötä demokratian, mutta niin ei tietenkään tapahdu. Ei, vaan ihmisten kulutustottumukset muuttuvat.

Hitaasti ne ovat jo muuttumassa. Kun ihmiset oppivat lukemaan uutisanalyysinsä netistä, ehkä hieman eri muodoissa ja useammasta lähteestä, niin ollaan taas oikeilla raiteilla. Netti voi olla suuri mahdollisuus niille medioille, jotka osaavat sen itselleen valjastaa.

USA:ssa jo useampi nettilehti on auktoriteetti poliittisessa analyysissä. Politico.com ja Huffington Post ovat helposti samalla linjalla kuin vaikka Washington Post tai New York Times. Suomessa samoille apajille on pyrkimässä, ja hitaasti myös pääsemässä, Uusi Suomi.

Rapakon takana myös tietyt bloggarit ovat jo ”mediataloja”. He saavat pressipasseja tärkeisiin tapahtumiin, ja blogeissa tehdään skuuppeja.

Suomessa ihan näin täyspäiväisiä ja uskottavia bloggareita ei vielä ole tunnustettu, mutta parin vuoden sisällä tietyt blogit tulevat olemaan kiistattomia vallan vahtikoiria siinä missä printtimedia.

Miksi netti sitten ei ole vielä saanut samaa kansansuosiota kuin sanomalehdet? No varmaan siksi, että nettiin mahtuu niin käsittämättömän paljon idiotismia.

Jos vahingossa eksyy tietyille keskustelusivustoille, voi vain hämmästellä, miten ihmisten terve järki ja käytöstavat häviävät kuin pieru saharaan, kun he pääsevät kommentoimaan asioita nimettömästi.

Täytyy ihmetellä, miten esimerkiksi parin viikon takaisesta mystisestä sivunkokoisesta treffi-ilmoituksesta Hesarissa tulikin kansallinen debatti siitä, voiko nainen laittaa hiukset ponnarille, kun lähtee ravintolaan. Jos tuo on keskustelun taso ja anti, niin ei kai se ole ihme, ettei usko nettiin fiksuna mediana ole kovin vahva.

Tweet