En mä mikään...

20.2.2009

Lotta Backlund

Olen huomannut, että kun ihminen aloittaa lauseen sanoilla ”En mä mikään…”, niin hän yleensä on.

Sietää ehkä vähän selventää. Henkilö, joka aloittaa lauseen sanoilla ”En mä mikään rasisti ole, mutta…” yleensä jatkaa lausettaan jollain kammottavan rasistisella kommentilla.

On tietenkin ymmärrettävää, ettei edes rasisti halua tulla leimatuksi rasistiksi, koska onhan se nyt universumin top-vitosessa asioista, mitä ei ole kosher olla.

Hämmentävää onkin se, että tuota lausetta kuulee myös usein ihan positiivisten määreiden kohdalla. Kuinka monta kertaa onkaan kuullut, että ”En mä mikään feministi ole, mutta…”.

Ihan kuin feministinä oleminen olisi jotenkin hävettävää; vähän niin kuin pitäisi itseään yhtä alhaisena kuin jotain rotutohtoria tai muuta rasistia.

Miksi sitten nuoret naiset eivät halua olla feministejä? Halutaan uskoa tasa-arvoon, saada samasta työstä samaa palkkaa, ehkä jopa arvostusta ja etenemismahdollisuuksia työpaikoilla, mutta ei suostuta kutsumaan itseään feministeiksi. Miksi?

Feministi-sana on aktiivisesti torpedoitu haukkumasanaksi. Tasa-arvo itsessäänhän on sangen tervehenkinen ja tavoittelemisen arvoinen ideologia, mutta nykyään sana feministi yhdistetään valittaviin ruotsalaisiin vasemmistotäteihin ja liiallisiin, absurdeihin tavoitteisiin.

Monesti saattaa kuulla ukkovuodatusta siitä, miten Suomessa ei edes ole tasa-arvo-ongelmaa ja että feministitanttojen marinat ovat viheliäistä kuunneltavaa. Näin on, nyökyttelevät seurueen muut keski-ikäiset, valkoiset miehet.

Sivuan stand up –komiikkakeikoillani joskus feminismiä. Yleensä kysyn yleisön naisilta, ketkä heistä ovat feministejä. Yleensä ehkä yksi tai kaksi naista taputtavat.

Miksei meillä naisilla selkärangasta lähde automaationa aina tuohon kysymykseen vastaus KYLLÄ? Miten on mahdollista, että niin moni nainen edes pitää vaihtoehtona olla olematta feministi? Eikö se jo ole jonkinlaista rintamakarkuruutta?!

Sukupuolten tasa-arvo ja asennevammojen korjaaminen on tulevaisuudessa yhtä utopistista kuin kaloriton, rasvaton suklaa, jos kaikki eivät osallistu.

Niin kauan kuin tasa-arvotyön hedelmiä käyvät deletoimassa kaiken maailman ninamikkoset ja muut, jotka ”vastaavat yhteisen linjan mukaisesti”, voimme olla aika varmoja, että tasa-arvon saavuttaminen tulee kestämään tuplasti kauemmin. Olisiko se nyt tosiaan niin kamalaa pitää puolensa, ja kutsua itseään feministiksi?

Tweet