Sinkkuelämää Egyptissä

17.9.2009

Elina Hirvonen

”Mies tai hänen sukulaisensa ottaa yhteyttä isääni, ja kertoo miehen haluavan tavata minut. Isä järjestää tapaamisen, johon hän tulee mukaan. Välillä hän ei kerro niistä etukäteen, vaan ravintolaan vain ilmaantuu mies, jonka isä pyytää liittymään seuraan. Minun on käyttäydyttävä kohteliaasti ja keksittävä myöhemmin tekosyy, miksi en halua tavata uudestaan. Samaan aikaan tapailen salaa poikaystävää, josta isä ei tiedä mitään.”

Pujottelemme Kairon kaoottisessa liikenteessä ja ystäväni, kolmekymppinen egyptiläinen nainen kertoo elämästä maassa, jossa seksi ennen avioliittoa on kauhistus ja hänen ikäisensä naimaton nainen kummajainen, jota isä yrittää epätoivoisesti naittaa.

Elämä oli ennen helpompaa. Vapaamielinen äiti vastusti luokkayhteiskuntaa ja naisen asemaan liittyviä rajoituksia, ja antoi tyttären olla rannalla bikineissä ja käydä treffeillä. Kun äiti muutama vuosi sitten kuoli, tilanne muuttui.

”Sanoin isälle, että olen menossa treffeille pojan kanssa, jonka tapasin kuntosalilla. Isä tuli hulluksi.”

Tytär oppi valehtelemaan ja tapaamaan poikaystäviä salassa. Hän inhosi sitä. Samoin hän inhosi katsetta, jonka poikaystävän talon vartija loi aamuisin, kun hän hiipi ulos portista.

Ystävä sai työpaikan ulkomailta ja eli kaksi vuotta elämää, jossa sai tehdä niin kuin halusi.

Nyt kotimaahan palaaminen hirvittää. Isä ei anna hänen asua yksin, koska se tarkoittaisi epäonnistumista aviomiehen löytämisessä. Elämä kotimaassa tarkoittaisi joko jatkuvaa monimutkaista juonittelua, tai taipumista lukemattomiin rajoituksiin.

Samalla tuntuu, että kotimaan ilmapiiri on muuttunut entistä tiukempaan suuntaan. Monissa tuttavaperheissä miehet ovat painostaneet vaimot ja tyttäret käyttämään huntua.

Politiikassa kamppailevat tuttu ja tuntematon paha: nykyisen hallinnon diktatuuri ja islamistit, joiden kannatus kasvaa vaikka hallitus tekee kaikkensa nujertaakseen heidät. Uskonnosta riippumaton, demokratiaa ja ihmisoikeuksia korostava oppositio on näiden kahden rinnalla hento, hyvin hitaasti kasvava verso.

Ystävä ei tiedä mitä tehdä. Elämä kotimaassa tuntuu mahdottomalta, mutta osa hänestä haluaisi jäädä. Siellä ovat hänelle rakkaat paikat ja ihmiset. Ja niin paljon kuin hän vihaakin fundamentalistista uskonnollisuutta ja uskonnon ja politiikan sekoittamista hän on harras muslimi, ja kokee monet asiat arabikulttuurissa omikseen.

Hänen isoisoisänsä on egyptiläinen kirjailija ja intellektuelli Taha Hussein, joka omisti elämänsä köyhien puolustamiselle, uskonnollisen fundamentalismin vastustamiselle ja siltojen rakentamiselle lännen ja idän uskontojen ja kulttuurien välille.

Yksi ystävän haaveista on saada nämä ajatukset uudestaan kuuluviin maailmassa, jossa hänelle rakas uskonto on kääntynyt yhä herkemmin tarkoittamaan militanttia fundamentalismia, ja jossa toisiin kulttuureihin ja vieraisiin tapoihin liittyvät yksinkertaistukset kääntyvät herkästi vihaksi ja väkivaltaisiksi teoiksi.

Kirjoittaja on Sambiasta takaisin Suomeen matkaava dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Tweet