Sikaenergia kuumentaa hallitusta

23.10.2009

Elina Grundström

Oras Tynkkysen johdolla tehty hallituksen ilmasto- ja energiapoliittinen selonteko on hieno avaus Kööpenhaminan ilmastokokoukseen. Siinä Suomen päästöjä luvataan leikata vuoteen 2050 mennessä 80 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Mutta vaikka tavoitteet ovat selvät, monet vaikeat valinnat keinoista ovat vielä tekemättä.

Tällä hetkellä hallitusta hiertää isojen ydinvoimaratkaisujen lisäksi sellainen näennäisen pieni asia kuin syöttötariffin saamisen alaraja. Suomeksi sanottuna hallitusyhteistyö on kompastumassa siankakkaan.

Työ- ja elinkeinoministeriössä laadittu esitys syöttötariffista, eli uusiutuvan energian takuuhinnasta, on pettymys ympäristöväelle ja jakaa keskustalaisia, koska siinä syöttötariffin saavat vain suurehkot tuulivoima- ja biokaasulaitokset.

Esimerkiksi maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle (kesk) läheiset sikatilat jäävät helposti osattomiksi takuuhinnasta, koska esityksen mukaan biokaasulaitoksen pitää käyttää raaka-aineenaan noin viiden tuhannen sian lantaa. Suomessa ei ole montaa isoa eläintilaa niin lähellä toisiaan, että tällainen lannan kuljettelu biokaasulaitokselle on järkevää.

Syöttötariffin alarajaa on perusteltu byrokratian välttämisellä. Energia-alan pienyrittäjät ja aktivistit arvioivat kuitenkin yleisesti, että syynä on isojen energiayritysten pelko siitä, että Suomen energiajärjestelmä muuttuu hajautetuksi. Näkemystä tukee se, että tiukan rajan kannalla on hallituspuolueista ilmeisesti vain suurteollisuutta symppaava kokoomus.

Asia on sekä periaatteellisesti että käytännöllisesti suuri, sillä ilmastonmuutoksen torjuminen edellyttää juuri sitä, että energiajärjestelmämme muuttuu nykyistä hajautetummaksi. Jokainen turha päästötuprahdus on saatava kiinni ja jokainen energianmurunen otettava talteen. Myös sikaloista.

Tweet