Punainen matto

17.4.2009

Elina Hirvonen

Kullanväriset kutsut. Punainen matto. Kutsuvieraiden joukossa maan ensimmäinen presidentti Kenneth Kaunda, ministereitä, häkellyttävän lahjakas lapsinäyttelijä, josta tulee tänä iltana tähti.

Tänä iltana on sambialaisen elokuvan ensi-ilta, jonka kuvauksista kirjoitin kesällä tähän blogiin.

Laskentatavasta riippuen se on Sambian historian toinen tai kolmas pitkä fiktioelokuva. Se on toinen sambialainen elokuva, joka pääsee esitettäväksi maan ainoassa elokuvateatterissa.

Ensimmäinen oli sekava trilleri, jonka pimeää kuvaa ei juuri nähnyt, eikä rätisevää dialogia kuullut. Silti näytökset olivat loppuunmyytyjä yli kahden viikon ajan.

Ensi-illan järjestäminen on sujunut yhtä kaoottisissa tunnelmissa kuin elokuvan kuvaukset. Tilaisuus on meinattu peruuttaa kahdesti. Ensin yksi elokuvan soundtrackilla esiintyvistä muusikoista ilmoitti, että hänen kappaleitaan ei saa sopimuksesta huolimatta käyttää.

Toisen kerran siksi, että entinen ministeri kuoli, ja tänään maassa surraan eikä juhlita. Lopulta suraika määrättiin loppumaan puoli tuntia ennen ensi-illan alkua.

Ulkopuolisesta ensi-illan saamat mittasuhteet ovat absurdit. Yhtä absurdeja olivat Afrikan suurimpien elokuvafestivaalien avajais- ja loppuseremoniat Burkina Fasossa. Ne muistuttivat ilotulituksineen ja miesvoimistelijoineen enemmän olympialaisia kuin elokuvafestivaaleja.

Silti pönötyksen alla tapahtuu jotain oikeaa. Eri puolilla Afrikkaa kuhistaan oman elokuvateollisuuden synnystä.

Nigerian Nollywood-elokuvateollisuuden noususta on puhuttu jo pitkään. Nyt myös Etelä-Afrikassa tehdään yhä enemmän omaleimaisia elokuvia, jotka haastavat Hollywoodin perinteen maan tarinoiden kertomisessa.

Kun eteläafrikkalainen Tsotsi voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin vuonna 2006, tekijät juhlivat palkintoa Nelson Mandelan kotona. Yksi näyttelijöistä kertoo Mandelan sanoneen:

”Kun kerrotte tarinoitamme, muistakaa ettei kukaan ole täydellinen. En ole se ikoni, millaisena Hollywood minut näyttää.”

Nigerian ja Etelä-Afrikan innoittamina myös muissa Afrikan maissa puhutaan  elokuvateollisuuden kehittämisestä. Innokkaat tekijät ovat jo pitkään kuvanneet elokuvia halvoilla välineillä.

Nyt monissa maissa etsitään tukea ammattitaidon kehittämiseen ja laadun parantamiseen. Taustalla on usko, että afrikkalaisten Afrikasta tekemille elokuville on sekä kulttuurinen, että kaupallinen tilaus.

Tänä iltana ensi-iltansa saavassa elokuvassa osin suomalaisen kuvausryhmän harjoittelijoina työskenteli sambialaisia nuoria, joilla ei ollut mahdollisuutta alan koulutukseen. Nyt suurin osa heistä on töissä Sambian suurimmassa saippuasarjassa. Sarjan eteläafrikkalainen tuottaja kehuu heidän ammattitaitoaan.

Tänään punaisen maton päässä kuullaan lukuisia puheita Sambian elokuvateollisuuden tulevaisuudesta.

Suomalaisen osatuottajan viesti on selvä: suomalaisten tuki auttoi ottamaan tämän askelen. Jatkosta vastaavat sambialaiset itse.

Kirjoittaja on Lusakassa, Sambiassa, asuva dokumenttiohjaaja, kirjailija ja toimittaja. Lisää Hirvosen blogitekstejä löydät täältä.

Tweet