Pandan suusta lankakerään

17.10.2008

Eno

Neulojien kyltymättömien himojen tyydyttämiseksi lankaa tehdään jo ruuasta.

Nimimerkki ”Savolainen artesaani” kysyy: Näin käsityöläisenä olen alkanut miettiä uusien trendikkäiden neulelankojen eettisyyttä ja ekologisuutta. Jos bambulankojen suosio kasvaa samaa vauhtia kuin nyt, miten käy pandaparkojen? Ja mitenkä lie soijalangan kanssa, olisiko parempi syöttää soija ihmisille?

Eno vastaa: Joskus olen miettinyt, että kyllä monet miehisinä pidetyt keksinnöt, kuten avaruussukkula, kalpenevat tämän naisellisena pidetyn neulomisen rinnalla. Miten on joku muinaisuudessa voinut keksiä, että langasta voi sopivilla apuvälineillä pujotella paidan? Ei kyllä mitenkään ole voitu keksiä sellaista.

Se on periaattessa hyvä, että lankojenkin ekologisuuteen on alettu kiinnittää huomiota. Luonnonkuidut ovat ekologisesti kyllä pop, kuitua on alettu tehdä ties mistä luontoperäisestä aineksesta.

Bambu ja soija ovat vain jäävuoren huippu – kuitua on kehrätty muun muassa maidosta. Tofutsies-langassa on kitiiniä, joka on peräisin rapujen ja katkarapujen kuorista. Kaksi viimeksimainittua eivät siis sovellu vegaaneille. Myös jotkut allergikot voivat saada niistä näppyjä.

Soijalanka on sikäli hyvää, että se tehdään tofun valmistuksessa ylijäävästä aineksesta. Se ei siis välittömästi ole pois kenenkään lautaselta.

Bambulangoiksi kutsutaan usein paitsi bambukuidusta, myös bambuviskoosista tehtyjä lankoja. Bambuviskoosi on viskoosia, jonka raaka-aineena on bambu. Se ei olennaisesti eroa muista viskooseista, eikä sitä voi pitää erityisen ekologisena tuotteena. Aito bambukuitu on samankaltainen tuote kuin hamppu tai pellava.

Bambu noin ylipäätään on ympäristöystävällinen raaka-aine. Tunnetusti kyse on ruohokasvista, eikä puusta. Bambu kasvaakin ällistyttävän nopeasti ja sitoo siten hiilidioksidia tehokkaasti. Sitä ei myöskään tarvitse istuttaa uudestaan korjuun jälkeen, vaan se uusiutuu itsestään juuristonsa avulla.

Ja bambua riittää, pandoillekin.

Lisää Enoja löydät täältä.

Tweet