Tämän sivuston päivittäminen on lopetettu 20.12.2019
15.12.2009
Kirjoittaja on entinen vihreä kansanedustaja, joka puraisee blogissaan päivänpolitiikkaa kerran viikossa. Lisää Meriläisen blogikirjoituksia löydät täältä.
HIV-säätiön hallituksen kokouksessa yritin tihrustaa seinälle heijastettuja madonlukuja todeten, etteivät edes nuoret silmäni näe niitä.
Sirnön Minna aivan oikein korjasi, että ”keski-ikäiset silmät”. Yritin paikata, että joo joo, mutta minun silmäni ovat nuoret. En päässyt naurunremakalta tarkentamaan, että toden totta ikänäkö ei vielä ole iskenyt.
Sisäikänäössä sen sijaan on parantamisen varaa. Saan itseni säännöllisesti kiinni ilahtumasta, kun joku 70-luvulla syntynyt saa arvostetun palkinnon tai pestin. En nimittäin silloin aina myönnä ilahtuvani siitä, että oma ikäluokkani menestyy, vaan ajattelevani, että nuoret menestyvät.
Nuorisojärjestöjen jäseniksi hyväksytään alle 30-vuotiaat. Eivät hekään kaikki ole oikeita nuoria.
Muistan kyllä 19-vuotiaana ylioppilaskunta-aktiivina hämmästyneeni ajatusta, että 29-vuotias lasketaan tällaisissa yhteyksissä nuoriksi: heillähän on jo työpaikat ja lapsia. Tuossa iässä kymmenen vuotta on hiton pitkä aika. Ne ovat niitä elämän tiheitä vuosia.
Sellaiset oikeat nuoret, joiden CV on vielä lyhyt, elämä vakiintumatta, verkostot luomatta ja jotka ovat ensimmäistä kertaa vaalikelpoisia, tarvitsevat politiikassa erityistukea. Eivät ne, jotka eivät ole vielä osanneet ottaa aikuisen identiteettiä omakseen.
Vaaleissa useimmiten on mahdollista päästä läpi vasta toisella kerralla. Se on yksi syy, miksei eduskunnasta aina löydy oikeita nuoria. Esimerkiksi omalla kaudellani 2003-2007 ei yhtään.
Olin lähes oikeana nuorena ehdolla eduskuntavaaleissa 1999 enkä itsekään uskonut omiin mahdollisuuksiini. Minua tuettiin ja kannustettiin, mutta kaikkien realistinen tavoite oli niissä seuraavissa vaaleissa.
Jotta seuraavissa eduskuntavaaleissa voisivat menestyä oikeat nuoret, piirien täytyy ottaa se asiakseen. Pitää löytyä ihminen, jolla on nostetta ja nälkää.
Samaan aikaan ei voida olettaa, että ensimmäisiä vaalejaan käyvä nuori on lapsinero ja kampanjoinnin ammattilainen. Myöskään ei voida olettaa, että tukeminen on vain Vinon homma.
Vaaleissa alle 22-vuotiaat ovat erityisryhmä, johon on laitettava rahaa ja aikaa. Sitä vaatii paitsi demokratia, myös vihreiden oma tulevaisuus.
Tweet