Turpiin on tullut

22.12.2009

Rosa Meriläinen

Kävin sunnuntaina katsomassa Avattaren. Jossain vaiheessa elokuvaa minussa heräsi halu viettää koko seuraava vuosikymmen 3D-lasit päässä elokuvissa.

Sain ymmärrystä ystäviltä: tamperelainen vegaanikokki Simo Ruottinen totesi reaalimaailman varsin yksiulotteiseksi ja vihreä hoitokettu Jyväskylästä, Nico Holmberg, mustavalkoiseksi.

Ajatella, jos meilläkin olisi luonnonkaunis planeetta, niin kuin Avattaren Pandora. Jos joku vaara uhkaisi sitä, planeettaa asuttavat heimot kokoontuisivat yhteen ja pelastaisivat sen planeetan.

Viime päivät ovat olleet vihreille melkoisia murheen päiviä. Jotkut kaverit ovat väittäneet, ettei kai kukaan oikeasti uskonut, että Kööpenhaminassa päästäisiin johonkin sopuun.

Minä kyllä toivoin sitä niin lujasti, että kestää tovin toipua tästä pettymyksestä. Jotenkin en osaa iloita siitä, että useampi heimo saapui paikalle päättämään ei mitään.

Minä sain strutsireaktion, enkä kyennyt lukemaan lehtiä. Tänään aamujugurttia napaan lappaessa hieman jo raotin Hesaria ja siellä maailma kyllä näytti turvalliselta: Lipponen on keksinyt uuden haukkumanimen kepulaisille ja siitä sitten seurasi kevyttä ja hauskaa sanailua.

Sillä aukeamalla, jonka minä näin, ei kerrottu sitä asiaa, joka otsalohkossani takoo: vihreille on tullut turpiin viime aikoina niin lujaa, ettei kanveesista ole helppo nousta kauniina ja energiaa uhkuvana.

Ilmastonmuutoksen torjunnan epäonnistuminen ei tietysti ole vihreiden vika, mutta ei sitä voi voitoksikaan laskea. Se on paha, paha tappio.

Sata-komitean onnistumiseen en kai ole itsekään uskonut, mutta onhan se masentavaa, jos me poliitikot emme saa missään isossa asiassa mitään tärkeää aikaiseksi. Sosiaalipolitiikka ei uudistu, eikä olennaisesti parane.

En tiedä millä vuosikymmenellä ja kenen voimin syntyisi jälleen sellainen henki, että tasa-arvon tavoittelu tuloeroja tasaamalla on tärkeä yhteinen tavoite. Uutuutena toivoisin voimaannuttamista kyykyttämisen sijaan.

Mutta ei. Kaiken tämän lisäksi täytyy olla samassa hallituksessa Sirkka-Liisa Anttilan kanssa, jonka ratkaisu eläinsuojelullisiin ongelmiin on antaa imagonkohotusrahaa sikateollisuudelle eli omilleen. Kuten sikatilavideoista sisuuntunut Rauman lukon puolustaja Tommi Kovanen radiohaastattelussa kiteytti:

”Hirveintä on, että asiasta vastaavana ministerinä istuu niin kylmä ihminen kuin Sirkka-Liisa Anttila.”

Uusi Rauma -lehti kertoo Kovasen tarjoutuneen itse ottelun jälkeen puhumaan radiossa juuri sikojen oikeuksista tavanomaisten ottelufiilistarinointien sijaan. Pusu Kovaselle.

Tweet