Riitojen kautta ryhmäkuriin

8.12.2009

Rosa Meriläinen

Rakastan Helsingin vihreitä. Erimielisyyksistä palveluverkon kehittämiseen saavat heidän kaverinsa ympäri maan ajantasaista tietoa Facebookista.

Kun Helsingin vihreät väittelevät keskenään Palmiasta valtuustossa, samaa keskustelua käydään simultaanisti myös Facebookissa ja myös me muut piskuisempien seutujen vihreät pääsemme osallistumaan.

Kunpa muuallakin kasvaisimme niin suuriksi, että joukkoon mahtuisi monia vaihtoehtoisia näkökulmia ja valtuustoryhmien kokouksissa sanansäilä pääsisi kunnolla heilumaan.

Tosin niissä kunnissa, joissa valtuustoryhmien koko lasketaan kahden käden sormilla, erilaisia näkemyksiä sisäisesti joko on tai sitten ihmiset ovat ylipäänsä liian laiskoja ajattelemaan.

Tulin vihreisiin mukaan vuonna 1996 ja silloin eduskuntaryhmänkin jäsenet väittelivät rempseästi julkisuudessa.

Osmo Soininvaara uhkaili lehden välityksellä puolueen ajautuvan turmioon, jos Satu Hassi valitaan puheenjohtajaksi. Minusta oli hupaisaa seurata, kun sedät ja tädit riitelivät. Kyllähän maailmaan nyt riitoja mahtuu, kunhan muistetaan samalla ne yhdistävät tekijät.

Vihreillä oli kuitenkin erityisen riitaisa maine – koska mölyjä ei pidetty mahassa. Meillä kaikki ovat halunneet ajatella itse ja se on kyllä oikein kunniakasta. Mölyjen mahassa pitäminen on avoimuuden vastakohta.

Riitaisasta maineesta kuitenkin pyristeltiin eroon muun muassa sillä, että puoluehallituksessa vältettiin äänestämistä. Se on ihan pöhköä, koska reilusti äänestämällä kaikki saavat sanoa näkemyksensä ilman, että painostetaan taipumaan konsensukseen.

1990-luvulla vanhemmat vihreät jaksoivat myös ylpistellä ryhmäkurittomuudella. Minusta se ei ole mikään ylpeyden aihe.

Koska on kuitenkin kyettävä neuvottelemaan – joka tarkoittaa myös kompromissivalmiutta ja kykyä joskus luopua jostain tavoitteestaan toisen hyväksi – neuvottelutuloksiin taipumattomia ei voi loputtomiin hyysätä. On selvää, ettei vihreissäkään epälojaaleja änkyröitä palkita.

Mitä isompi ryhmä on, sitä enemmän tarvitaan lojaalisuutta ja joustavuutta. Mutta edes ennen taipumistaan ihmisten on voitava saada omilleen sanoa, että on jumalauta eri mieltä ja perustella kantansa.

Pitää saada hävitä kunniakkaasti ilman, että yritetään väittää toisen olevan väärä vihreä ja epälojaali tyyppi vain erimielisyytensä takia. Hyvä puolue sietää sisäisiä riitoja ja ristiriitoja.

Tweet