Kuplivaa vappua!

Natalia Baer

Viini-intoilija Lena Björklund kiistelee makuasioista blogissaan joka toinen viikko.

30.4.2009

Lena Björklund

Vihreä Lanka testasi vapun kunniaksi kaksi luomukuohuviiniä, yhden roseen ja yhden aidolla hedelmällä täydennetyn kuohuviinin.

Maistelu aloitettiin Alkon tilausvalikoimassa olevalla Rosez!-roseella, joka tulee Beaujolaisin sydänalueelta. Viinintekijä Jean-Marc Burgaud tuottaa viininsä biodynaamisin menetelmin ja pyrkii mahdollisimman suureen luonnollisuuteen. Näistä hyvistä lähtökohdista huolimatta Rosezista ei oikein innostuttu.

Maku oli hyvin viinimarjainen. Puhdas maku, mutta yksioikoinen. Muutama piti sitä suorastaan happamana. Rosezissa on aika alhainen hapokkuus, mikä tekee siitä mehumaista.

Huoneeseen levisi monen mielestä siman tuoksu. Nallekarkkisukupolvella mieleen tulivat myös nallekarkit. Maistaessa mielikuva nallekarkeista poistui, sillä Rosez on hyvin kuiva, kevyt ja makuelämyksenä lyhyt.

Alkon valikoimissa on kaksi luomukuohuviiniä, ranskalainen samppanjamenetelmällä valmistettu Engel Crémant d´Alsace Chardonnay Brut ja espanjalainen cava Can Vendrell Brut. Kahdeksanhenkisen maistajajoukon suussa ranskalainen luomukuohari maistui selvästi paremmalta ja oli korkeamman hintansa väärtti.

Kun erilaisia karkkeja ja ruokia elämänsä aikana syöneet ihmiset kokoontuvat maistelemaan yhtä ja samaa juomaa, eivät makutulkinnat aina kohtaa. Ranskalaisen kuohuviinin hajusta löydettiin niin ruokaisuutta, viemärimäisyyttä, kookosta kuin kosteaa villasukkaakin.

Maku oli yhtenäisempi kokemus: mukavan hapokas, pyöreä, lämmin, myönteinen, hedelmäinen, täyteläinen.

Runsaat hapot ja 12 gramman jäännössokeri olivat hyvä yhdistelmä. Tällaisen juoman maistajista moni ottaisi mieluusti mukaansa piknikille pikkupurtavan kanssa. Helppo hyvällä tavalla, sanottiin.

Espanjalaisen cavan hajusta Vihreän Langan joukko löysi muun muassa raakaa omenaa ja virtsamaisuutta. Makuun kaivattiin lisää hapokkuutta ja moniulotteisuutta. Cava hävisi selvästi alsacelaiselle kuohuviinille.

Lopuksi maistoimme juomaa, joka oli järkyttänyt minua jo ennen kuin avasimme pullon: eräänlaista valmista drinkkiä, jossa oli myös kuplat. Tämä NVY Passion on pullotettu kullankeltaiseen pulloon, ja sisällä on Sémillon-rypäleestä tehtyä kuohuviiniä ja passiohedelmänlihaa.

Omat ennakkoluuloni juoman suhteen eivät tarttuneet työtovereihini, vaan kolmekymppisten joukko piti tästä oudosta makeasta juomasta lähes yksimielisesti. Jonkun mieleen juoma toi kivat bileet Espanjan auringossa ja toinen ihasteli aidon passiohedelmän tuoksua ja makua.

Hyvä tervetuliaismaljana ja boolin pohjaksi, todettiin. Kuumana kesäpäivänä jälkiruoaksi. Paikallaan naisten polttareissa. Sopii parikymppiselle pikkusiskolle ja yleensä kaikille makeannälkäisille pissiksistä aina kolmekymppisiin ja ehkä iäkkäämmillekin.

Jäähileitä ja loraus passiosiirappia päälle, haaveili yksi irtokarkkisukupolven edustajista. Juuri näistä Britannia varoitti, muistutti kollega.

Kun kaikki neljä pulloa oli maistettu, toimituksen politiikan toimittaja Jussi Karmala houkutteli työtovereitaan henkilöimään juotuja juomia vihreiksi poliitikoiksi. Ideariiheen osallistuttiin innolla.

Rosez! Nätti, kuiva, luonteva. Mari Puoskari!

Engel Crémant. Pehmeä, myönteinen, lämmin. Pekka Haavisto!

Cava. Terävä, tiettyä tiukkuutta. Anni Sinnemäki!

NVY Passion. Värikäs, limumainen, monikäyttöinen. Ensin mieleen tuli Johanna Sumuvuori puhumassa politiikkaa poppikomppi taustalla, mutta keskustelun jälkeen valinta osui Rosa Meriläiseen.

Näin saatiin vihreät poliitikot vappuriviin.