Kellaripullotus

27.10.2008

Lena Björklund

Pullotin ystäväperheessä Koillis-Italiassa 165 litraa viiniä syyskuun lopulla. Taisi olla jo viides kerta. Vaimo siinä perheessä ei suostu pullotusurakkaan, juomaan kylläkin, ja niin osa on langennut minulle.

Ystävyytemme alkoi aikana, jolloin perhe oli jo siirtynyt kruunukorkkeihin. Aiemmin pulloihin tungettiin luonnonkorkkeja. Kruunukorkki napsahtaa pullon nokkaan kätevästi, mikäli pullonsuu on oikeanlainen. Oikeanlaisia pulloja perhe laittaa talteen ja pesee koko vuoden.

Joka kerta pullotus silti alkaa samalla huolella: onko pulloja kylliksi. Isäntä aina arvelee, ettei. Vaimo väittää, että kyllä. Vaimo on osoittautunut paremmaksi arvioijaksi.

Pariskunta tilaa kolmenlaista viiniä. Kuivaa valkoviiniä, joka valmistettu Sauvignonista tai alueen alkuperäisrypäleestä Tocai friulanosta, nyttemmin nimeltään vain Friulano.

Valkoista makeaa viiniä, joka on tehty seudun alkuperäisrypäleestä Verduzzo giallosta, tunnettu myös Ramandolona.

Punainen on lähes aina tehty alueen tunnetuimmasta punaisesta alkuperäisrypäleestä Refosco dal peduncolo rossosta.

Viini tulee maatiloilta, jotka vuosikymmeniä ovat valmistaneet viiniä ja myyneet sitä suoraan ravintoloille ja perheille, isommissa tai pienemmissä astioissa. Ystäväperheelleni viini tulee 55 litran astioissa.

Pullotus etenee jo perinteeksi muodostuneella tavalla. Ensin siis epäillään, etteivät pullot riitä, sitten isäntä kiroilee, kun viini ei heti ensi imulla lähde tulemaan isosta astiasta letkua pitkin pulloon. Sitten kun se tulee, minä alan urakkatahtisesti napsautella kruunukorkkeja pullojen päälle, siirtää täysiä pulloja valmiiksi tyhjennetyille hyllyille, joihin isäntä on kirjoittanut viinilajin nimen alareunaan.

Kun koko satsi on pullotettu ja hyllyissä on aikaa nykyään kulunut noin puolitoista tuntia. Se on hyvin lyhyt aika, olemme kehittyneet tehokkaiksi.

Väliin on mahtunut maistelukin. Teemme työmme kellarissa, jossa ilmakuivatut kinkut roikkuvat katosta ja yksi seinä on varattu viineille, isolla pöydällä on erilaisia salameja ja kokonaisia juustokiekkoja, nurkassa monenlaisia koreja, jouluina kertyneitä.

Liikkumistilaa on vähän, mutta perheenemäntä kutsutaan silti alas maistamaan jokaista pullotusta. Hän sanoo joka vuosi samat sanat: punainen on hyvää, "Tehän tiedätte, että pidän enemmän punaisesta", valkoinen kuivakin miellyttää häntä, mutta Verduzzosta hän aina sanoo, että "Tehän tiedätte, etten pidä makeista viineistä".

Kun pullotus on tehty, vieras, eli minä saan siirtyä yläkertaan. Isäntä siivoaa kellarin, lattialle laitetut sanomalehdet, joille viiniä on loiskahtanut ja tyhjät rähjäiset pahvilaatikot, joissa tyhjiä pulloja on säilytetty.

Sitten alamme syödä. Tänä vuonna ruokailuun osallistui myös perheen vaimon äiti, joka pullotuspäivänä täytti 93 vuotta. Hän voi erittäin hyvin ja joisi mielellään enemmän viiniä kuin tyttärensä sallii. Mutta kyllä hän osingoille pääsee.

Olimme juuri aloittaneet ruokailun, jutelleen tämänvuotisen viinin laadusta ja mummon kunnioitettavasta iästä, kun huomasimme, että iltauutiset, joita lähes koko Italian 58-miljoonainen kansa katselee, alkavat.

Pääuutinen tuli Suomesta: Kauhajoella oli ammuttu suuri joukko ihmisiä. Viinijuttelu loppui siihen. Alkoi kysely siitä, miksi Suomessa tapahtuu kouluampumisia. Siinä ei vastaajalla ollut helpot oltavat.

Lisää vihreitä viiniblogeja löydät täältä.

Tweet