Ilmastotutkijoiden painajainen

30.11.2009

Elina Hirvonen

Pimeinä marraskuun aamuina herääminen on usein hankalaa. Samalla voi kuvitella, miten paljon hankalampaa se olisi, jos olisi professori Phil Jones, East Anglia Climate Research Unitin johtaja. Hän on herra, johon keskustelu ilmastotutkijoiden hakkeroiduista sähköposteista on kulminoitunut.

Jonesin elämän on täytynyt olla helvettiä sen jälkeen, kun hänen johtamansa laitoksen tutkijoiden sähköposteja vuodettiin internetiin. Kriitikot ovat nähneet viesteissä merkkejä, että tutkijat ovat vääristelleet ilmastonmuutoksen vakavuutta. Jones on saanut uhkauksia, joista osa on poliisin tutkittavana.

Kun tieto murretuista viesteistä levisi, aloin odottaa tutkijoiden vastinetta. Salaliittoteorioiden pysäyttämistä argumentaatiolla. Viestien suhteuttamista koko ilmastotutkimukseen. Hämmentävän sisällön avaamista. Sitä ei tullut.

Sen sijaan Phil Jones urahti toimittajille ”ei kommenttia”, ja sulki puhelimen.

Real Climate nettisivuvulla kerrotaan, että he saivat tietää viestimurrosta jo tiistaina, ja raportoivat siitä yliopistolle. Silti, kun murto perjantaina pääsi uutisiin, tutkijoilla ei ollut aavistustakaan miten reagoida. Myös Suomessa ympäristöihmiset ovat kommentoineet hämmentyneinä, että ei tämä niin iso asia ole.

Mutta miten iso asia se on? Miten paljon viestit murtavat uskoa ilmastotutkimukseen? Miten paljon se vaikeuttaa kamppailua ilmastonmuutoksen hidastamiseksi? Vahvistaako se vain skeptikkojen näkemyksiä? Vai horjuttaako se myös suuren yleisön uskoa ilmastotieteen legitimiteettiin?

Phil Jones antoi viime viikolla ensimmäisen aihetta koskevan haastattelunsa. Hän totesi halunneensa aina välttää ilmastonmuutosta koskevaa poliittista debattia. Samalla hän kertoi saaneensa 2000-luvun alusta asti sähköposteja ilmastonmuutosskeptikoilta, ja vastanneensa niihin kunnes huomasi, että sähköposteja ilmestyi internetin keskustelupalstoille.

Jonesin kommentit kertovat paljon siitä, millaisessa asemassa ilmastotutkijat ovat. Monet maailman tärkeimmistä poliittisista päätöksistä liittyvät ilmastonmuutoksen torjuntaan. Poliitikkojen on luotettava tutkijoihin, jotka haluavat pysyä kaukana politiikasta.

Palettia sotkevat skeptikot, joita ilmastotutkijoiden joukossa on vähän, mutta jotka saavat tiedotusvälineissä paljon tilaa. Sekä skeptikkotutkimusta sponsoroivat öljy-yhtiöt ja ihmiset, joiden on helpompi uskoa itsenäisten tieteentekijöiden salaliittoon kuin öljy-yhtiöiden masinoimaan tiedon vääristelyyn.

Juuri siksi tietomurto oli iso asia. Siksi, että ilmastotutkijat ovat raivoissaan öljy-yhtiöiden sponsoroimista ”tutkimuksista”. Siksi, että ilmastotutkimus on joutunut poliittisen debatin keskelle. Ei ole varaa edes näyttää siltä, että legitimiteetti on mennyt. Siksi tutkimuksen puolustamiseen tarvitaan parempia argumentteja.

Tweet