Sikamaista

11.12.2009

Elina Hirvonen

Mistä seuraavat sukupolvet tuomitsevat meidät?

Kysymys nousee mieleen aina, kun luen kirjoja historian julmuuksista. Noitavainot, orjuus, natsi-Saksan keskitysleirit, Neuvostoliiton vankileirit, Suomen kansalaissodan julmuudet.

Niitä on helppo kauhistella nyt, lämpimässä asunnossa tietoisena siitä, että juuri nyt uhka, että omat ihmisoikeudet yhtäkkiä riistettäisiin, on kovin pieni.

Mutta mitä meidän aikamme piirteitä tai tapahtumia seuraavat sukupolvet opiskelevat kauhuissaan, miettien miten he saattoivat toimia noin? Sellaisten arveleminen riippuu tietenkin arvelijan maailmankuvasta, ja siitä mitä seuraavaksi tapahtuu.

Uskon, että tulevat sukupolvet raivoavat hitauttamme ilmastonmuutoksen torjunnassa. Joku muu varmasti uskoo, että he pikemminkin kauhistelevat horjahtamistamme kollektiiviseen ilmastoharhaan.

Toivon myös, että tulevat sukupolvet ihmettelisivät nihkeyttämme oikeudenmukaisemman maailmantalouden edistämisessä, mutta siitä en ole kovinkaan varma.

Se, näkevätkö tulevaisuuden ihmiset Afganistanin sodan jälleen yhtenä sotilaallisen väkivaltakoneiston sekoiluna vai liian myöhään ja vääristä syistä tapahtuneena, mutta lopulta onnistuneena yrityksenä talebanin syrjäyttämiseksi riippuu siitä, mitä maassa tämän jälkeen tapahtuu.

Yhdestä asiasta olen aika varma. Nimittäin siitä, että tulevat sukupolvet tuomitsevat meidät tuotantoeläinten kohtelusta. Että kuvia tämän päivän kanaloista ja sikatiloista katsotaan tulevaisuudessa samalla kauhulla millä me katsomme kuvia kahleet jaloissa kulkevista orjista.

Ainakin toivon niin. Toivon, että historiallisesti vielä tuore ja edelleen hauras ja jatkuvaa puolustamista vaativa ajatus siitä, että jokaisella ihmisyksilöllä on kiistattomia oikeuksia, laajenee koskemaan myös eläimiä.

Että joskus on selvää, että sen paremmin ihmisiä kuin eläimiäkään ei voi kohdella vain tuotantovälineinä, joille saa tehokkuuden nimissä tehdä mitä tahansa.

Oikeutta Eläimille -yhdistyksen julkaisemassa kuvamateriaalissa suomalaisilta sikatiloilta yllätti vain se, että tieto otettiin julkisuudessa vastaan niin kuin se olisi tullut täytenä yllätyksenä. Kuvitteliko joku oikeasti, että suomalaisten maatilojen eläimet ovat maitopurkkien kyljissä esiintyviä, laitumilla loikkivia lehmiä?

Oikeutta Eläimille -yhdistys julkaisi videoita suomalaisten sikojen kohtelusta viimeksi vuonna 2007. Silloinkin syntyi kohu. Ministeri Sirkka-Liisa Anttila lupasi puuttua asiaan. Kohu unohtui, ja yllätys yllätys, ministeri ei sitten tehnytkään mitään.

Nyt ministeri on ehdottanut ”onnellisten” sikaloiden perustamista ”tavallisten” rinnalle. Minkä ”tavallisten”? Sellaisten, joita näytetään Oikeutta Eläimille -järjestön videoissa?

Siinä on tietenkin ongelman ydin. Niin kauan kun hyväksymme, että kärsimyksen tuottaminen eläimille on ”tavallista”, mikään ei muutu. Voimme hätkähtää kahden vuoden välein näytettäviä julmia kuvia, ja sitten taas ostaa possua, jonka kuvittelemme röhkineen iloisesti mummin maatilalla.

Tweet