Hyvin koulutetun nuorison harrastus?

21.5.2008

Katja Kettu

Nostalgia on sitten ihanaa. Se muistuttaa, että on eletty ennenkin, uskallettu asettua vastavirtaan. Samalla kaikki tuo on taakse jäänyttä elämää. Ilmiö ei ole itsellenikään vieras.

Silti teki mieli ärähtää, kun Turun Sanomien taannoisessa pääkirjoituksessa siteerattiin Leo Straniuksen tutkimusta Suomen talonvaltauskulttuurista. Tutkimuksessa esitettiin, että Suomessa valtaajien tavoitteena on kollektiivinen toiminta.

Mutta ettäkö hyvin koulutetun nuorison harrastus?

Kuka haluaa asumaan kylmään kämppään, jossa ei ole sellaisia perustason mukavuuksia kuin sähkö, saniteettitiloista puhumattakaan? Joka hetki saa pelätä virkavaltaa tai vihamielisiä alakulttuureja, kuten narkkareita.

Järjestin aikoinani musiikkikeikkoja Tampereella Puu-Tammelassa purku-uhan alla olleessa vallatussa talossa. Tarkoituksena oli kiinnittää huomiota kestämättömään kaavoitusratkaisuun, jonka mukaan suuri osa puutalokannasta oltiin silottaa milloin minkäkin parkkipaikan tieltä.

Kun rakennukseen hyökkäsi rautatangoin varustettuja piripäitä mukiloimaan aktiiveja, ei ollut viranomaista, jolle soittaa. Poliisia ei pahemmin kiinnostanut lähteä selvittelemään kahden lain silmissä epäkoherentin joukkion toilailuja.

Paha haisu jäi nenään myös erään aktivistin sängylle suoritetusta ulostusoperaatiosta. Mitäs läksitte, niin.

Joku voisi sanoa, että hukkaan heitettyä aikaa ja energiaa. Miksei hoitaa asioita sisäsiististi ja lain puitteissa?

Talonvaltaajat ovat yleensä yhteisen hyvän asialla. Tietysti mukana on aimo annos samaa vapauden ja omaehtoisuuden kaipuuta kuin vuonna 1968, unohtamatta tietysti halua silkkaan johonkin, nimittäkäämme sitä tässä eksistentialistiseksi pörinäksi.

Kansalaisaktivismin tuomitseminen nuorisolaiseksi hulinoinniksi on helppoa, silloin ei tarvitse puhua mistään todellisesta muutostarpeesta.

Aktivistiryhmittymät näyttäytyvät usein harmillisen hierarkiattomina, edustukselliseen demokratiaan nähden primitiivisinä ryhmittyminä, joiden kanssa on hankala käydä kauppaa.

Totta on, että talonvaltaus Suomessa näyttää olevan eräänlaista life-stylismiä. Sitä ei useimmiten pysty perustelemaan asunnottomuudella, pikemminkin tarpeella muokata kaupunkiympäristöä ja ottaa haltuun tilaa.

Muutkin hyötyvät. Poliisi saa tilaisuuden leikkiä pahoinvointiyhteiskuntaa ja testata Jouha-joukkoja, joiden koulutus jäisi muuten rauhallisessa Suomessa retuperälle. Helikupperillekin on käyttöä, kun päästään niiden turvin nuorisolaisia häätämään. Kunnon kansalaiset saavat tuhahdella.

Sopii silti kysyä, että jos kaikki on niin hyvin, mitä se hyvinkoulutettu nuoriso siellä taas metelöi. Eikö sen kannattaisi mennä töihin?

Tweet