Energiaa etelästä

3.12.2008

Terhi Brusin

Kaiken EU-maissa kulutetun sähkön voisi tuottaa uusiutuvasti Sisilian kokoisella maapläntillä. Koko maailman sähköntarve tyydyttyisi Portugalin kokoisella alueella.

Näin arvioi Desertec-säätiö, kansainvälinen asiantuntijaverkosto, joka suunnittelee valtavia aurinkovoimaloita Saharan autiomaahan, auringon pahimmin polttamille alueille.

Sen mielestä globalisoituneessa maailmassa on turha jäädä nurkkapatriootiksi uusiutuvien energioiden tuotannon suhteen. Nopeimmin kohtuuhintaista puhdasta energiaa saadaan keskittämällä tuotantoa sinne, missä siihen on parhaat edellytykset.

Tekniikka on jo olemassa, hankkeen kannattavuus on laskettu, ja rahoituskonseptejakin on kehitelty. Puuttuu enää poliittista tahtoa.

Desertec-hankkeen ideana ei ole käyttää suoraan sähköä tuottavia aurinkokennoja, vaan samanlaisia auringon säteilyn lämpöä hyväkseen käyttäviä voimalaitoksia kuin viime vuosina on jo rakennettu Espanjaan ja Kaliforniaan.

Niissä auringon paahde kohdistetaan peilien avulla nesteellä täytettyihin putkiin. Neste höyryyntyy ja pyörittää turbiineja, jotka tuottavat sähköä.

Ylimääräinen lämpö voidaan varastoida suolaliuosta sisältäviin tankkeihin. Näin voidaan turvata sähkön saanti öisin ja kulutushuippuina.

Auringon lisäksi Saharassa on tarjolla myös reilusti tuulta. Desertecin suunnitelmiin kuuluu myös tämän kapasiteetin käyttäminen.

Saksalainen fyysikko ja sähköverkkoekspertti Gregor Czisch on laskenut – omien sanojensa mukaan hyvin varovaisilla perusolettamilla – että maantieteellisen Euroopan teollisuus ja kodit saisivat Saharasta uusiutuvaa energiaa 4,65 eurosentillä per kilowattitunti.

Pohjois-Afrikassa ja lähialueilla aavikon sähköllä voitaisiin käyttää meriveden suolanpoistolaitoksia ja turvata siten puhtaan juomaveden saanti. Paikalliset hyötyisivät myös työpaikkojen, teknisen osaamisen ja vakaiden vientitulojen muodossa.

Se, mihin Desertec tarvitsee poliittista tahtoa – ensi alkuun EU-maissa – on miljardiluokan rakennusprojekti. Pohjois-Afrikkaan ja Eurooppaan pitäisi saada mannertenvälinen tasavirta-korkeajänniteverkko, sillä nykyisten vaihtovirtaan perustuvien verkkojen energian häviö on pitkillä matkoilla liian suuri.

Energiantuotanto voi ja sen pitääkin jatkua myös Euroopassa, mutta saastuttavista voimaloista voitaisiin luopua. Ideana on, että verkkoon voisivat syöttää sähköä hyvin eri kokoiset toimijat aina kotitalouksista alkaen.

Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut vapaa toimittaja, joka asuu Berliinissä. Lisää Brusinin blogitekstejä löydät täältä.

Tweet