Pirulliset työpaikat

26.11.2008

Terhi Brusin

Talouden luisuminen laskusuhdanteeseen on jo muutamassa viikossa voimistanut niiden ääniä, joiden mielestä ilmastonmuutoksen torjuminen on turhaa ja kallista hommaa.

Työllisyyttä ei saa vaarantaa esimerkiksi tiukentamalla EU:n autoille asettamia päästövaatimuksia, paasataan täällä automaassa Saksassa. Työpaikoilla on perusteltu myös saastuttavien alojen päästökaupassa saamia helpotuksia.

Työllisyys on pirullinen argumentti. Kukapa sitä nyt vastustaisi, että ihmisillä on työtä ja toimeentuloa. Minua on kuitenkin alkanut ärsyttää suunnattomasti, miten tällä sanalla pelataan.

Työpaikat kaivetaan esiin aina, kun pitää puolustaa jotain aikansa elänyttä. Isoimmalla äänellä huutavat vanhat teollisuudenalat, joilla on eniten menetettävää ja kehittynein edunvalvontaorganisaatio.

Talouteen kuuluu, että työpaikkoja menee ja työpaikkoja tulee. Muuttumatta ei pysy tässä maailmassa mikään. Työpaikasta on varsin vähän lohtua, kun se jää nousevan merenpinnan alle.

Ilmastonmuutoksen torjuminen tappaa kyllä työpaikkoja saastuttavilla aloilla, mutta luo uusia toisaalla. Se on hyväksyttävää, sillä pitkällä aikavälillä ajatellen on parempi sijoittaa tulevaisuuteen kuin pitää hampaat irvessä kiinni menneestä.

Uusiutuvat energiat työllistivät Worldwatch-instituutin mukaan jo toissa vuonna koko maailmassa 2,3 miljoonaa ihmistä. Paljonko työpaikkoja talouden ekologisoiminen kaikkiaan on tähän mennessä tuonut, sitä ei ole laskenut vielä kukaan, sillä  vihreä talous on yhtä lonkeroinen ja monimuotoinen kuin vanhakin talous.

Onneksi kriisi tuo esille muitakin kuin valittajia. Hauska esimerkki toisin päin nähtiin viime viikolla täällä Saksassa. Autovalmistaja Opelhan on kriisissä, ja anelee avoimesti apua valtiolta.

Aurinkoenergiayritys Solarworldin johtaja Frank Asbeck otti ja teki ostotarjouksen koko Opelista ja sanoi haluavansa tehdä siitä ensimmäisen todella vihreän autoyhtiön.

Aurinkokuninkaaksikin nimitetty Asbeck on värikäs persoona, joka on aiemmin herättänyt huomiota muun muassa lahjoittamalla paavin audienssihallin katolle aurinkokennoja, joilla Vatikaani saa energiaa suoraan taivaasta.

Opelin emoyhtiö General Motors ei suostunut edes keskustelemaan Asbeckin kanssa, mutta tapaus symboloi hyvin taloudessa meneillään olevaa muutosta. Se, kuka ostaa kenet ja päättää työpaikkojen kohtalosta, voi tulevaisuudessa näyttää hyvin toisenlaiselta kuin nyt.

Kirjoittaja on ympäristöasioihin erikoistunut vapaa toimittaja, joka asuu Berliinissä. Lisää Brusinin blogitekstejä löydät täältä.

Tweet