Braxmaattisuus

12.1.2010

Rosa Meriläinen

Olin ensimmäistä kertaa vihreiden puoluekokouksessa silloin, kun Tuija Brax hävisi puheenjohtaja-äänestyksen Satu Hassille. Olimme silloin ensimmäista kertaa kautta aikain hallitusvastuussa.

Vihreälle väelle oli uutta joutua puolustamaan silloinkin hallituksen toimintaa, kun se oli oman linjan vastaista. Opeteltiin hyväksymään se, ettei aina voi voittaa ja silti on kyettava olemaan mukana vallankäytössä.

Ei se kivutta nytkään suju.

Jälkiviisaasti moni ajattelee, etta Tuija Brax syrjäytettiin johdosta, koska tarvittiin porukalle syntipukki tehdyistä kompromisseista ja hallitusvastuun opettelusta. Silloin minäkin äänestin Satu Hassia ja hyvähän siitä tuli, Hassin kaudesta.

Muistan puoluekokouksen käytävien hengen: että Brax on vain "braxmaattinen", ei riittävän aatteellinen, ei ole visioita, on liian helsinkiläinen, on liian oikeistolainen.

Jos joku selviää voittajana vihreiden tämänkertaisesta hallitustaipaleesta, se on Tuija Brax. Varsin yleinen ja yhtäläinen arvio on, että hän on selvinnyt ministerintehtävästään voitokkaasti ja hyvin, vaikka eteen on tullut hurjan vaikeita tilanteita, kuten vaalirahoitusskandaali.

Tuija Brax on kyennyt tällä kertaa säilyttämään luottamuksen siihen, että hän tekee aatteellisesti parhaansa ja on käytännön politiikassa taitava. Braxmaattisuus on nyt pelkästään positiivinen termi.

Vihreiden joukkueena olisi kyettävä samaan. Kuten puheenjohtaja Sinnemäki ja puoluesihteeri Laturi ovat myöntäneet, torjuntavoittoja on vaikea selittää voitoiksi.

Satiirilehti Lehden Rakas Vuosikirja teki pilkkaa vasemmistopoliitikkojen selityksistä, jotka uppoavat yhä huonommin äänestäjiin. Varotaan, ettei meille käy samoin.

Yksi vasemmiston helmasynti on vääntää kritiikki aina viestintä- tai tiedostusongelmaksi. Että ei olla tavalla tai toisella saatu omaa viestiä perille ja ainoa, missä on petrattavaa on oma ulosanti. Ikäänkuin politiikan sisältöön kohdistuva kritiikki ei vaatisi juuri politiikan sisällön arvioimista.

Vihreiden on kyettävä hallitustaipaleen viimeisenä vuotena paitsi kertomaan voitoista ja tappioista, myös arvioimaan tehdyn politiikan sisällön onnistumista. Vain sillä tavalla voidaan säilyttää usko siihen, että tehdyistä virheistä opitaan.

Haluan, että me vihreät kykenisimme osoittamaan, että hallituksessa otetut pienet askeleet kulkevat oikeaan suuntaan. Tavoitteenamme on kuitenkin koko yhteiskunnan ekologinen rakennemuutos, ei vain pieni viilaus valmiiseen maailmaan.

Siihen nähden on selvää, että askeleet ovat olleet liian pieniä.

Tweet